Terveyspalveluja kännykkään

Olen hurahtanut tarkkailemaan omaa hyvinvointiani kännykän avulla. Tarkkailu tapahtuu mittaamalla sykettä ja seuraamalla liikunnan, unen ja aktiivisen tekemisen määrää. Nämä mittarit antavat suuntaa kohti tervettä elämää. Kaikesta yrittämisestä huolimatta aina ei kuitenkaan onnistu pysyttelemään terveenä.

Vaikka välillä sattuisi sairastumaan, voi kännykästä olla apua näissäkin tilanteissa. Aina ei ole tarpeen lähteä hakemaan apua ruuhkaisilta terveysasemilta. Sen sijasta lääkäriin voi ottaa yhteyden kännykän sovelluksen avulla.

Ruotsalainen KRY on kehittänyt omaa kännykkäpalveluaan kaikkein pisimmälle. Kännykän ohella etälääkäripalveluja on saatavilla esimerkiksi Etäterveyden kautta selaimella toimivana versiona.

Etäyhteydellä ei pystytä ratkaisemaan kaikkia mahdollisia vaivoja vaan se sopii lähinnä silmä- ja iho-oireiden tutkimiseen. Jos diagnoosin tekeminen vaatii esimerkiksi laboratoriokokeita, ei etäyhteyttä voi hyödyntää.

Terveydenhuollon etäpalveluista on ollut mahdollista saada Kela-korvausta vuodesta 2016 lähtien. Toistaiseksi näyttää siltä, että lainsäädäntö on ollut palvelutarjontaa edellä. Kilpailu ei ole äitynyt veriseksi, vaikka lainsäädäntö sen mahdollistaa.

Etänä käytettävät terveyspalvelut säästävät asiakkaan aikaa. Myös palvelun saatavuus  paranee, kun sitä voi käyttää ajankohdasta ja paikasta riippumatta. Etänä palvelut voivat olla saatavilla myös siellä, mihin niitä ei muuten olisi kustannustehokasta viedä. Tätä mahdollisuutta on varmasti syytä pohtia sote-uudistuksen yhteydessä. Helppo saatavuus on merkittävä päätökseen vaikuttava tekijä, kun asiakas saa käyttää valinnan vapauttaan.

Entä jos liikkuminen onkin palvelu?

Viimeksi kerroin oman auton omistamisen sijaan tarjolla olevista palveluista. Siinä kirjoituksessa katsantokanta oli varsin kapea: auto joko omistetaan tai sitten sitä käytetään palveluna. Jos kuitenkin pureudutaan ihmisen tarpeisiin syvemmälle, havaitaan ettei perimmäinen tarve ole autossa istuminen ja sen ajaminen. Itse asiassa auto on vain väline, joka ratkaisee paikasta toiseen pääsemisen on tarpeen.

Paikasta A paikkaan B pääsemiseksi on toki olemassa muitakin vaihtoehtoja. Näiden ympärille on tarjolla myös palveluja. Whim tarjoaa julkisen liikenteeseen tukeutuvia liikkumisen palveluja. Peruspaketti sisältää kuukauden kertaliput HSL:n palveluihin Helsingin alueella. Paketista riippuen sen päälle tulee vielä enemmän tai vähemmän matkustusrahaa, jota voi käyttää Helsingin takseihin tai auton vuokraamiseen. Auton vuokraaminen on mahdollista ympäri Suomen, vaikka julkisen liikenteen käyttö rajoittuukin Helsingin alueelle. Lisämaksusta julkisen liikenteen käyttöaluetta voi laajentaa seutulipuksi.

Tätäkin laajempaa vaihtoehtojen valikoimaa rakentaa parhaillaan Tuup. Tuup nousi otsikoihin lanseeraamalla halpataksit Suomeen. Tuup Kyyti on taksipalvelu, jossa voi valita eri hintaisten liikkumisvaihtoehtojen välillä. Express on kuin perinteinen taksimatka ovelta ovelle. Flex ja Smart ovat vaihtoehtoja, joissa palvelun saa käyttöönsä halvemmalla. Silloin tosin joutuu tinkimään odotus- ja matka-ajoista. Edullisemmat hinnat mahdollistetaan kimppakyytimallilla. Matkan pääsee halvemmalla silloin, kun sen jakaa jonkun muun samaan suuntaan matkaavan kanssa.

Kimppakyytitaksit eivät ole riittäneet Tuupille. Tavoitteena on luoda palvelu, jossa on tarjolla kaikki mahdolliset vaihtoehdot paikasta toiseen pääsemiseksi. Enää asiakkaan ei tarvitsisi itse vertailla eri vaihtoehtojen aikatauluja ja hintoja lukuisista eri tietolähteistä, vaan kaikki informaatio olisi helposti saatavilla yhden alustan kautta. Näin parhaan vaihtoehdon löytäminen olisi helpompaa. Kun oikea vaihtoehto on löytynyt, voi asiakas ostaa lipun, vuokrata auton tai tilata kyydin saman sovelluksen avulla.

Uudet palvelut ovat saaneet myös perinteiset toimijat kehittämään omia palvelujaan. VR on kehittänyt liikkumisen palvelua vastatakseen uusien toimijoiden synnyttämään kilpailuun. Henkilöauto on helppoutensa vuoksi junan merkittävä kilpailija. Autolla pääsee helposti ovelta ovelle, kun junaa käyttämällä on harvan asemaverkoston armoilla. Haasteen ratkaisemiseksi VR on lanseerannut matkaketju-palvelun. Sen avulla pyritään tarjoamaan mahdollisuus automaiseen ovelta ovelle -matkustamiseen. Siinä junamatkaan yhdistyy paikallisliikenteen lippu tai taksimatka ennen ja/tai jälkeen junamatkan.

Riittävän kattavalla vaihtoehtojen määrällä mikä tahansa näistä palveluista voi vähentää merkittävästi yksityisautoilun määrää ja luoda liikkumisesta parempaa palvelua.

Auto – omaisuus vai palvelu

Ostin tänä syksynä elämäni ensimmäisen ja viimeisen uuden auton. Kallistuin hankkimaan uuden auton sen huolettomuuden vuoksi. Uusi auto on luotettava kaikissa käänteissä. Jos luotettavuus jossain vaiheessa joutuu kuitenkin koetukselle, suojaa takuu ja myyjän vastuu auton omistajaa yllättävien tilanteiden tuottamalta päänvaivalta ja mielipahalta. Muutamassa vuodessa auto kuitenkin vanhenee, myyjän vastuu haihtuu ja takuu raukeaa. Huoleton aika jää taakse yllättävän nopeasti.

Kun se aika koittaa, en enää päädy uuden auton hankintaan. Ei siksi, että olisin pettynyt nyt tekemääni hankintaan. Kun nykyinen auto on aika hylätä, on auton omistamiselle varmasti muitakin vaihtoehtoja. Jos asuisin pääkaupunkiseudulla, en uutta autoa olisi tarvinnut nytkään. Omistamisen sijaan olisin voinut käyttää autoa palveluna. Erilaisia vaihtoehtoja on Helsingin ympäristössä jo runsaasti tarjolla.

Kaikissa tarjolla olevissa vaihtoehdoissa pyritään ratkomaan auton omistamisen suuria murheita: huollot, renkaan vaihdot, yllättävät vikaantumiset, pysäköinti, vakuutukset ja jälleenmyynti. Näiden kaikkien kohdalla pitää omistajan osata ratkaista milloin on oikea aika ja paikka suorittaa mikäkin toimenpide. Autoa ei tarvitse omistaa enää itse. Sen voi hankkia käyttöönsä itselle sopivaksi ajanjaksoksi. Näin voi jättää suuret murheet jonkun toisen huoliksi.

Moni on tottunut käyttämään autovuokraamon palveluita. Vuokraamosta auto otetaan yleisimmin käyttöön vuorokauden, viikonlopun tai viikon mittaiseksi jaksoksi. Auton käyttötarve voi olla tätä lyhyempi tai pidempi. Etenkin näissä tilanteissa uudet ”auto palveluna” -vaihtoehdot ovat kilpailukykyinen ratkaisu.

Lyhyempiin tarpeisiin hyvä vaihtoehto on esimerkiksi yhteiskäyttöauto. Eri palveluntarjoajat tarjoavat niitä eri mittaisille jaksoille. 24Rent tarjoaa mahdollisuutta varata auto vähintään kolmeksi tunniksi kerrallaan. Käyttö on vaivatonta. Sopiva auto etsitään verkkopalvelusssa. Palveluun rekisteröitymisen jälkeen auton voi varata omaan käyttöönsä maksamalla käyttöajan verkkopankin kautta. Auton ovet avautuvat tekstiviestillä ja ajamaan pääsee heti. Auton käyttöön ottaminen on sujuvaa vaikka keskellä yötä. Kulkuneuvoja on ripoteltu pitkin Suomea, mutta verrattain vähäisen automäärän vuoksi voi ongelmaksi muodostua se, kuinka auton luokse pääsee.

Pääkaupunkiseudulla tätä ongelmaa ei tarvitse miettiä. Pienellä maantieteellisellä alueella on yhteiskäyttöautoja tarjolla runsain määrin. Lähin on yleensä kävelymatkan päässä. DriveNow ja Go Now! -palvelut tarjoavat autoja käyttöön minuuttitaksalla. Se on helppo ja selkeä tapa käyttää autoa. Hyppäät vain rattiin ja veloitus menee käyttämäsi ajan perusteella. Auton voi pysäköidä lähes mihin vain. Tätäkään ei tarvitse autosta poistumisen yhteydessä miettiä.

DriveNow:n takana on Suomessa OP yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa. OP on kiinnostunut tarjoamaan autoilun palveluita laajemminkin. Minuuttihintaisen auton käytön rinnalla OP tarjoaa autoa palveluna myös pidemmille ajanjaksoille. OP Kausiauto on ratkaisu vähintään kuukauden mittaisiin kulkuvälinetarpeisiin kun taas OP Kulku on yksityisleasing, jossa auto vuokrataan vähintään vuodeksi. Molempiin sisältyy auton huollot. Pidempään pakettiin on mahdollistaa sisällyttää myös auton vakuutukset, pesut, renkaanvaihdot ynnä muut mahdollisesti tarvittavat lisäpalvelut.

Veho on lähestynyt pitkäaikaista autotarvetta muodostamalla VaaS Flow -paketteja. Niissä kuukausihinnalla saa useamman erilaisen auton käyttöönsä. Normaaliarkiajot (25 vrk) voi ajaa kompaktilla kaupunkiautolla. Viikonloppureissuihin on tarjolla farmari (3 vrk) ja satunnaisiin isompien tavaramäärien kuljettamiseen pakettiauto (2 vrk). Nämä kaikki autot sisältyvät samaan palvelupakettiin ja kuukausihintaan. Kaikissa tilanteissa käytettävissä on juuri tähän tilanteeseen parhaiten taipuva ajoneuvo.

Nämä kaikki palvelut ovat jo nyt tarjolla. Kun ne saavuttavat riittävästi jalansijaa ja käyttö muuttuu vielä nykyistäkin joustavammaksi, ei muutaman vuoden päästä ole enää mitään tarvetta hankkia uutta autoa. Siksi nykyinen auto jää viimeiseksi uudeksi autokseni.

Joukkorahoitus – nykyajan osuusliike

Joukkorahoituksesta kohkataan nykyään paljon. Se mahdollistaa palvelun tuottajalle melko riskittömän tavan testata oman ideansa kysyntää markkinoilla. Joukkorahoituksen juuret kaivautuvat kulttuurin maaperään. Yhdeksi pioneeriksi on mainittu Marillion-niminen brittiläinen laulu- ja soitinyhtye. Vaikka yhtye on tehnyt niinkin loistavan levyn kuin Script for a Jester’s Tear, ei taloudellinen tulos ole ollut yhtä lennokas kuin kyseisen albumin sävelmät. Vuonna 1997 orkesteri halaji kiertueelle Yhdysvaltoihin, mutta kirstun pohja oli uhkaavasti näkyvillä. Kiertue oli vaarassa peruuntua, ennen kuin keksittiin kysyä faneilta, voisivatko nämä rahoittaa kiertuetta ennakkoon. Temppu onnistui. Bändiä etukäteen tukeneet saivat liput kiertueen keikoille. Näin yhtye sai riittävän matkakassan kokoon ja pääsi reissun päälle.

Seuraavaksi oli levyn teon vuoro. Edellisten levyjen suosion kalastelu ei ollut oikein tuottanut kunnollista tulosta. Levy-yhtiö ei ollut enää innostunut kustantamaan levyä yhtyeelle, jonka odotettiin jo ohittaneen suosionsa kirkkaimman huipun. Työn alla olleen levyn kohdalla päätettiin kokeilla hyväksi havaittua keinoa: entä jos taas lähestyttäisiin fanien kukkaroita etukäteen? Faneille tarjottiin mahdollisuutta maksaa oma levynsä jo ennen äänitysten alkamista. Korkona sijoitukselleen projektiin osallistunut sai nimensä levyn kansilehdykälle. Varainkeruu onnistui taloudellisesti erinomaisesti. Levy saatiin tehtyä ja tyytyväiset fanit saivat omat kappaleensa sekä nimensä ikuistetuksi osaksi kansitaidetta. Menestys sai monet miettimään mallin kopioimista omiin tarpeisiinsa.

Joukkorahoitusta on tarjolla nykyisin useassa paikassa. Kulttuurituotteita myydään esimerkiksi suomenkielisessä mesenaatti.me-palvelussa. Tämän palvelun toimintalogiikka on hyvin samantapainen Marillionin alkuperäisen mallin kanssa: fani/kuluttaja/asiakas maksaa artistille etukäteen summan, jonka vastineeksi saa myöhemmin pääsylipun, tuotteen tai jonkin muun hyödykkeen. Parhaimmillaan mesenaatti.me on lisännyt kulttuuritoimijoiden luovuutta ja tuotteistamistaitoja. Enää tarjolla ei ole vain pääsylippuja. Niiden ohella ennakkoon rahansa likoon laittanut voi saada vaikka kutsun ennakkonäytökseen, taiteilijatapaamiseen tai jopa nimikkoteoksen. Varsin monelle kulttuurin ystävälle nämä ovat lisäarvoa tuottavia palvelun osia. Niistä ollaan siksi myös valmiita maksamaan.

Joukkorahoituksen mahdollisuudet on havaittu myös kulttuurikentän ulkopuolella. Amerikkalainen Kickstarter.com on suurin alan kansainvälisistä palveluista. Tässä palvelussa on tarjolla kulttuurituotteiden ja -palveluiden lisäksi mm. ruokaa, pelejä ja vaatteita. Toimintalogiikka on pysynyt edelleen samana: maksa ensin, saat lopullisen tuotteen sitten joskus. Palvelun tai tuotteen kehittäjäksi voi ryhtyä käytännössä kuka tahansa. Omaa ideaa markkinoidaan tekstin ja kuvien avulla. Idealle määritellään hinta ja minimitavoite, jonka verran osallistujia vähintään tarvitaan, jotta projekti voidaan toteuttaa. Minimimäärä määritellään, jotta tuotannosta saadaan tehokasta. Hyödykkeitä on tehtävä riittävän iso määrä, jotta yksikkökustannus saadaan painettua riittävän alas. Jos tilauksia ei tule tarpeeksi, palautuvat rahat takaisin niitä sijoittaneille. Näin toiminta on riskitöntä myös uusien palveluiden asiakkaille.

Toimintamalli mahdollistaa helpon tavan testata oman ideansa kysyntää. Jos kysyntä on riittävää, uskaltautuu moni perustamaan idean ympärille pysyvämpää liiketoimintaa. Joukkorahoitusta on keksitty hyödyntää liiketoiminnan rahoittamiseen laajemminkin. Joukkorahoituksella on mahdollista tehdä myös osakesijoituksia. Joukkorahoitus on ollut osaltaan yksi suomalaisen pienpanimobuumin mahdollistajista. Moni panimo on onnistunut kasvattamaan toimintaansa hankkimalla investointeihin ja markkinointiin rahoitusta. Tämä on tapahtunut myymällä pienpanimon osakkeita. Enää ei siis myydä asiakkaille lopputuotetta vaan yritystä, joka tuotteen valmistaa. Olen itsekin käyttänyt tällaista palvelua ja sillä tavoin ryhtynyt panimomoguliksi. Panimobisnes ja ravihevoset ovat tunnetusti menestyvän sijoitustoiminnan perusta.

Varsinaista tuottoa joukkorahoitus ei ole toistaiseksi vielä tuonut. Enemmänkin se on tuonut mukanaan osallistumisen mahdollisuuden pienpanimon toimintaan ja tarinaan. Minulla ja muilla panimon omistajilla on yhteinen agenda, jota haluamme viedä eteenpäin. Kyse on vähän niin kuin nykypäivän osuusliikkeestä. Viljamakasiinin osakkuutta en nykypäivänä oikein voi hankkia, mutta yhdessä omistettu pienpanimo tuo hieman samaa tunnelmaa kuin lainajyvästö menneillä vuosikymmenillä. Tästä saa myös aikaan hyvän keskustelunaiheen monessa tilanteessa. Kaupassa käydessä on myös mukava tarkistaa onko hyllyyn ilmestynyt uusia oman firman tuotteita.

Joukkorahoitus on parhaimmillaan mainio tapa pienelle ja isommaksi tahtovalle toimijalle testata omia ideoitaan ja niiden kysyntää. Se taipuu luovan toimijan käsissä yllättävän moniin käyttötilanteisiin. Oikein käytettynä se mahdollistaa myös asiakaskunnan sitouttamisen osaksi omaa tarinaa.

Itsepalvelukauppa

Myyjätön kauppa on auki ympäri vuorokauden. Uusi kauppatyyppi on vasta kokeilussa.

Lähde: Espoossa avattiin ruokakauppa, jossa ei ole yhtään myyjää – ”Oikeastaan tämä on kuin valtava automaatti” – Kaupunki – Helsingin Sanomat

Pohditaan kaupassa käynnin helpottamista vielä kerran. Siirrytään sitten muihin aiheisiin. Jo viime keväänä vastaan tuli Hesarin uutinen itsepalvelukaupoista. Näitä on kokeilussa ainakin Espoossa – itse en ole päässyt mallia kokeilemaan. Tällainen voisi olla hyvä olemassa. Omaan lähikauppaan on matkaa pari kilometriä. Lähettyvillä ei ole myöskään mitään kioskin tapaista, josta voisi käydä hätätapauksessa hakemassa kahvimaitoa. Myöhemmin syksyllä ensimmäinen myyjätön kauppa tulee Lahteenkin. Paikkaan, jossa aiemmin oli Suomen lähikaupan myymälä.

Pienessä kaupan yksikössä merkittävä osa kustannuksista syntyy henkilöstökuluista. Myyjättömässä kaupassa nämä kulut ovat merkittävästi pienemmät. Myyjättömässä kaupassa automaatiota on lisätty. Asiakas tunnistetaan maksukortin avulla. Asiakas valitsee automaatista tarvitsemansa ostokset. Ne veloitetaan suoraan hänen kortiltaan. Automaatista saatava valikoima on suppeampi kuin perinteisessä kaupassa. Siten se soveltunee paremmin juuri akuuttien täydennysten tekemiseen paikoissa, joissa kauppaan on muuten pitkä matka. Ajan kanssa varmasti selviää, kuinka paljon tällaiselle palvelulle on kysyntää. Mitä tuotteita tällaisessa kaupassa pitäisi ehdottomasti olla saatavilla?

Ruoan verkkokauppa – hot or not?

Minä en pidä kaupassa käymisestä. Ruokaostokset on kuitenkin pakko tehdä. Ruokakaupassa käyminen on todella vaikeaa. Jos sinne menee nälkäisenä, mieli tekee ostaa ihan kaikkea mahdollista. Jos taas on syönyt itsensä kylläiseksi ennen kauppaan menemistä, mieleen ei tule mitään mitä haluaisi seuraavan vuorokauden aikana syödä.

Edellä kuvatut ongelmat olen tunnistanut jo hyvän aikaa sitten. Siksi olen tehnyt ruokaostosten suunnittelua etukäteen. Taktiikkanani on ollut marttamaisesti laatia viikon ruokalista etukäteen. Kun kaikki tulevan viikon ateriat on valittu, on seuraavana aterioiden purkaminen ainesosiinsa. Näistä muodostuu sitten ostoslista yhdessä välipalojen ynnä muiden aterioita täydentävien ostosten kanssa. Tässä taktiikassa huonona puolena on se, että makaronilaatikko ja tilliliha toistuvat siinä turhan usein.

Ruokalajien monipuolistamisessa erilaiset reseptipalvelut ovat ylivetoja. Yhden sellaisen kautta päädyin lopulta myös ruoan verkkokauppaan. Ruoan ostaminen verkosta tuntuu jotenkin arveluttavalta. Siihen kytkeytyy hieman samanlaista painolastia kuin auton renkaiden vaihtamiseen. Kyllä jokaisen täytyy vaihtaa itse autonsa renkaat ja tehdä ruokaostoksensa. Muuten ei ole tolkun ihminen. No koska en ole aikoihin vaihtanut enää autoni renkaita, päätin käyttää palvelua myös tässä tapauksessa ja kokeilla miltä ruoan tilaaminen verkosta tuntuisi.

Reseptit minut tälle tielle tosiaankin ajoivat. Löysin erään reseptin, joka vaikutti varsin toteuttamiskelpoiselta. Reseptiä esittelevällä sivulla oli painike, joka lisäisi reseptin tuotteet ostoskoriin. Painoin rohkeasti painiketta ja huomasin oikean ylälaidan ostoskorikuvakkeen näyttävän kymmentä tuotetta korissa. Olipa yksinkertaista. Avasin ostoskorin. Toden totta – äskeisen reseptin ainesosat olivat nyt ostoskorissa. Etsin vielä toisen reseptin, josta olin aiemmin haaveillut. Avasin sen ja lisäsin ainekset ostoskoriin. Siellä ne nyt olivat. Kahden ruokalajin tarvikkeet. Olipas tämä helppoa.

Seuraavaksi päätin täydentää ostoskoria välipaloilla. Kirjoitin hakukenttään ”avokado”. En tiennytkään avokadotuotteita olevan niin paljon. Etsimäni hedelmän ohella näytöllä oli erilaisia tahnoja, jugurtteja ja ties mitä smoothieita. Lisäsin avokadot mukaan. Pian ostoskori pursuili kaikkea, mitä olinkin tarvinnut.

Kun kaikki tarvittava oli korissa, tarkistin vielä korin sisällön. Ensimmäisenä lisäämissäni resepteissä oli mukana aineksia, joita kotoa jo löytyi. Poistin listalta valkopippurin ja suolan. Sen jälkeen etenin tilauksen seuraavaan vaiheeseen.

Sen jälkeen minun piti valita aikaikkuna ostosten toimitukselle. Jokaisena arkipäivänä tarjolla oli kolme vaihtoehtoa: aamu, iltapäivä ja ilta. Valitsin näistä maanantai-illan. Sitten vielä raksi ruutuun, että olin lukenut toimitusehdot ja ei muuta kuin kassalle.

Mutta mitä ihmettä. Tässä vaiheessa palvelussa meni jokin bitti poikittain, eikä maksua päässyt tekemään. Palvelu pyysi mitä kohteliaimmin palaamaan takaisin tilausprosessin alkuun ja yrittämään uudestaan. Ostoskori oli onneksi tallella. Yritin viedä sen virtuaalisen kassan läpi uudestaan asiassa kuitenkaan onnistumatta. Jätin ostoskorin odottelemaan virtuaalikaupan kassalle ja kävin käsiksi muihin askareisiini. Päätin kokeilla ostosten tekemistä myöhemmin uudelleen.

Muutaman tunnin päästä kokeilin kaupan toimintaa uudestaan. Ostosten tekeminen tyssäsi jälleen samaan kohtaan. Ei auttanut. Näytti uhkaavasti siltä, että joutuisin suoriutumaan ostoksista ihan perinteisin menoin. Onneksi ostoskorin sisältö oli pysynyt kaiken aikaa tallessa. Ostokset olivat asettuneet ostoskoriin kauniisti teemoittain. Kopioin sen mukaan matkaan ja päätin käydä seuraavana päivänä kaupassa.

Seuraavana päivänä suuntasin kauppaan ostoslistan kanssa. Kaupassa asioiminen oli yllättävän helppoa ostoslistan kanssa. Ostoskorin sisältö oli asettunut listaan kauniisti kohtaamisjärjestyksen mukaisesti. Jokainen osasto oli erikseen otsikoituna ja kunkin otsikon alta löytyivät siihen kuuluvat tavarat. Kyytiin keräileminen oli lähes nautinnollista. Ostoskärryralli oli tällä tavoin valmis melkoisen pian. Selvisin kassastakin läpi ensimmäisellä yrittämällä. En saanut liukuhihnalla yhtään ilmoitusta palvelinvirheestä ja kohteliasta ohjausta takaisin kaupan tuulikaappiin.

Kotona ostoksia purkaessani sain päähäni vielä seuraavan kuningasajatuksen. Nyt minun on mahdollista verrata ostoskorin hintoja kivijalka- ja nettikaupan välillä. Kun olin saanut ostokset jääkaappiin, avasin netissä edelleen kummittelevan ostoskorin. Netin ostoskorissa ja kauppakuitissa oli täsmälleen sama sisältö. Kivijalassa tehdyt ostokset olivat noin seitsemän euroa halvemmat kuin nettikaupan ostoskori. Lisäksi netistä tilattaessa ostosten hinnan lisäksi täytyy maksaa erillistä toimitusmaksua kymmenen euroa. Yhden kaupassa käynnin välttämisen kustannus on siis noin 17 euroa. Sillä rahalla saa noin tunnin enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän koetellut hermot.

Ei kuulostanut mahdottomalta panostukselta. Päätin antaa verkkokaupalle vielä toisen mahdollisuuden. Kävin kokeilemassa verkkokauppaa uudestaan. Nyt palvelin oli saatu tunkattua pystyyn. Tilauksen olisi päässyt tällä yrityksellä jo maksamaankin. En kokenut tarvitsevani toista samansisältöistä ostoskoria, joten päätin odotella seuraavaa ostoskertaa.

Sunnuntaina oli taas aika pohtia seuraavan viikon ruokalajeja. Edellisellä kerralla tutuksi muodostunutta kaavaa seuraillen etsin ensin muutaman hyvän reseptin ja lisäsin ne ostoskoriin. Sitten välipalat ja muut tykötarpeet kyytiin. Vielä kotoa jo löytyvien ainesten poisto korista ja tilaus matkaan. Tällä kertaa toimitus meni sujuvasti perille asti.

Seuraavana päivänä tilaamani ostokset saapuivat sovitun aikaikkunan sisällä kotiovelle. Ostokset olivat siististi pakattuina. Kylmäketjusta oli pidetty huolta. Hedelmät ja vihannekset vaikuttivat tuoreilta ja hyväkuntoisilta. Päiväyksellisissä tuotteissa oli vielä reilusti käyttöaikaa jäljellä.

Hevi-tuotteiden määriä täytyy näköjään vielä määritellä tarkemmin. Ostoskoriin kuului punajuuria. Niitä lisättiin sinne kappaleittain. Nettikauppa arvioi yhden painoksi n. 80 grammaa. Päätin tilata niitä 5 kappaletta. Yllättäen kauppakassin mukana niitä tulikin puolitoista kiloa. Kokoarvio ei osunut siis ihan nappiin. Tästä selviää onneksi tekemällä vähän reilumman kattilallisen borssia.

Kurkun kohdalla tilanne oli puolestaan päin vastoin. Olin lisännyt ostoskoriin luomukurkun. Sellaista ei ollut valikoimissa. Keräilijä oli joutunut miettimään sen tilalle korvaavaa tuotetta. Vaihtoehtoina olivat olleet ilmeisesti kurkku ja snack-kurkku luomuna. Ilman tarkempia ohjeita keräilijä oli päätynyt priorisoimaan luomuutta. Sen seurauksena ostoskassista löytyi pikkuruinen kurkku. Ehkä sillä pärjää seuraavaan ostoskertaan asti.

Kokonaisuutena tämä vaikutti hyvältä kokeilulta. Hevi-tuotteiden määriin täytyy kiinnittää jatkossa huomiota ja kirjata keräilijälle tarkemmat ohjeet siitä, mitä on vailla. Tiedä vaikka tästä muodostuisi tapakin. Jos järjestelmä toimii jatkossa luotettavasti, voi tämä hyvinkin korvata ainakin osan kauppareissuista omalla kohdallani. Juuri tällainen helposti käytettävä palvelu tekee arjesta nautittavampaa.

Jakamistalous

Kirjoitin aiemmin alustataloudesta ja siihen liittyvistä näkökulmista. Jatkan nyt jakamistaloudesta. Jotkin alustatalouden yritykset toimivat samalla myös jakamistaloudessa. Mitä jakamistalous siis on?

Jakamistaloudessa on kyse siitä, että kuluttaja jakaa jonkin omistamansa hyödykkeen myös muiden kuluttajien käyttöön. Tällainen hyödyke voi olla vaikka pakettiauto, jota vuokraat esimerkiksi muuttoa tekeville silloin, kun et itse sitä tarvitse. Pakettiauton käyttöönsä saavan ei siis tarvitse itse omistaa pakettiautoa. Auton omistaja saa puolestaan korvauksen autonsa käytöstä. Kuluttaja astuu tässä siis autovuokraamon tontille.

Ihmisten kulutuskäyttäytymisessä on tapahtunut muutos. Kaikkia mahdollisia koneita, laitteita ja välineitä ei enää haluta omistaa itse. Monelle riittää, että käyttöoikeuden saa silloin kuin sitä tarvitsee. Kesämökki on mukavampi vuokrata viikoksi. Samalla ei tarvitse kantaa huolta kiinteistöveroista ja mökin talviunille saattelemisesta. Autoilukin on helpompaa, kun autoa ei omista. Silloin sitä ei tarvitse myöskään katsastaa tai yrittää muistaa milloin seuraavan määräaikaishuollon hetki onkaan. Vene, tekstiilipesuri, laminaattileikkuri ja laskettelusukset ovat yhtä lailla tavaroita, joita tarvitsee vuoden varrella harvakseltaan. Siksi yhä harvempi niitä haluaa itse omistaa.

Kiinassa ollaan jakamistaloudessa varsin pitkällä. Valtava ja innovatiivinen maa on pullollaan sovelluksia, joilla voi vuokrata mitä mielikuvituksellisempia asioita. Edellä mainittujen asioiden lisäksi Kiinassa on mahdollista myös vuokrata vaatteita. Ja nyt ei puhuta mistään juhlahepeneistä vaan ihan tavallisista arkeen sopivista vaatteista. Sillä tavoin vaatteet ovat todennäköisesti tehokkaammassa käytössä ja ympäristölle aiheutuva kuormitus vähenee. Kiinalainen ravintola-asiakas voi myös tilata sovelluksella itselleen juoppokuskin. Jakamistaloutta sekin.

Jakamistaloudessa moni alustatalouden toimija (esim. Uber ja Airbnb) tarjoaa mahdollisuuden hyödykkeen omistajan ja sen tarvitsijan kohtaamiseen. Alustan kautta toimijat löytävät toisensa ja voivat sopia käytön ajankohdasta ja hinnasta. Alustojen mahdollistavat riittävän kysynnän ja tarjonnan, joiden avulla hyödykkeet saadaan tehokkaaseen käyttöön.

Jakamisen edelläkävijät eivät ole saaneet puolelleen varauksetonta hyväksyntää. Henkilöliikenteen palveluja taksien rinnalle tarjoamaan tulleen Uberin toiminta on useissa maissa (myös Suomessa) toistaiseksi laitonta. Yrityksen on kerrottu myös kannustavan kyytien tarjoajia laittomaan toimintaan. Uber onkin ilmoittanut vetäytyvänsä Suomesta toistaiseksi siihen asti, kunnes lainsäädäntö mahdollistaa yrityksen toiminnan. Uberin uhka on saanut taksit panostamaan entistä enemmän palveluihinsa. Nyt taksin voi tilata monissa kaupungeissa jo kännykällä. Mikkelissä taksit ovat ottaneet käyttöön vyöhykemaksun. Näin asiakas pystyy etukäteen tarkistamaan kuinka paljon taksimatka tulee maksamaan.

Airbnb:n toiminta perustuu kotien vuokraamiseen. Siinä yksityiset henkilöt vuokraavat kotiaan suoraan toisille yksityisille henkilöille. Vuokralle voi tarjota huoneen, koko asunnon tai esimerkiksi kesämökin. Majoitusta tarvitaan yleensä lyhyeksi aikaa. Airbnb:n tarjoamat vaihtoehdot kilpailevat hotelleiden kanssa. Olen itse kokeillut tätä vaihtoehtoa pariin otteeseen. Parhaimmillaan se on tarjonnut eksoottisia majoitusmahdollisuuksia ulkorakennuksessa tai kummitustalossa, joita ei varmasti muuten olisi tullut kohdattua.

Airbnb:n toiminnassa on myös nähty ongelmia. Asuntoa vuokraavan henkilön naapurit voivat raportoida meluongelmista satunnaisten vieraiden vuoksi. Tällaisten ongelmien varalta järjestelmässä on vertaispalautemahdollisuus, jossa sekä vuokraajat että vuokranantajat voivat antaa arvion vuokrauksen onnistumisesta. Näin häiriköt voidaan tunnistaa jo etukäteen.

Amsterdamissa ollaan huolissaan myös siitä, että Airbnb tyhjentää kaupungin keskustaa. Kun kaupungin suosio turistikohteena on kasvanut, on se saanut aikaan myös uuden ilmiön asuntorintamalla. Asuntosijoittajat ostavat asuntoja keskusta-alueelta turisteja varten. Aiemmin asunnot on vuokrattu pitkäaikaisille vuokralaisille, mutta nyt kannattavampaa on vuokrata asuntoja lyhytaikaiseen käyttöön turisteille. Sen seurauksena vuokrat alueella voivat nousta ja pitkällä aikajänteellä vaikutus asukaslukuun voi olla negatiivinen.

Lahden kirjastosta voi lainata mm. liikuntavälineitä

Kirjastokin on tavallaan jakamistaloutta. Sen palveluista ei tarvitse maksaa mitään. Kirjastot ovat innovoineet uusia palveluita jakamistalouden innostamina ja tarjoavat nykyisin paljon erilaisia asioita lainattavaksi. Kirjastosta voi lainata esimerkiksi sähkönkulutusmittarin, kävelysauvat tai frisbeegolfkiekkoja.

Jakamistalous on nähty usein kuluttajien välisen kaupankäynnin muotona. Se voi kuitenkin tarjota mahdollisuuksia myös yrityksille. Henkilöstövuokraus on väljästi tarkasteltuna jakamistaloutta. Millaisia hyödykkeitä sinun asiakkaasi tarvitsevat, mutta eivät halua itse omistaa? Mistä kanavasta tai alustalta asiakkaasi voivat löytää heille tarjoamasi jakamisen kohteet?

Alustatalous

Nykyisin puhutaan paljon alustataloudesta. On jopa väitetty sen olevan yksi Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksista. Enää pitäisi tietää mikä alustatalous on ja millaisia mahdollisuuksia se voi tarjota?

Alustataloudessa yritys tarjoaa jonkin alusta, jonka avulla muut toimijat voivat myydä palveluitaan ja tuotteitaan. Alustan tarjoava yritys ei siis ole itse kaupankäynnin ostava tai myyvä osapuoli. Idea ei itse asiassa ole uusi. Analogisessa maailmassakin on alustatalouksia. Tori on alusta, joka mahdollistaa kauppaiden myydä tuotteitaan kaupunkilaisille. Keltainen pörssi oli alusta, joka mahdollisti tavaranhaltijoiden etsiä tuotteilleen ostajia. Nykyisin nämä palvelut ovat vain korvaantuneet sellaisilla palveluilla kuin tori.fi tai huuto.net.

Globaaleilla markkinoilla alustatalouden isoja toimijoita ovat esimerkiksi AliBaba, Amazon, Uber, Airbnb ja Facebook. Iso osa niiden tarjoamasta sisällöstä on asiakkaiden tuottamaa.

Mitä mahdollisuuksia alustatalous siis voi tarjota?

Ensiksikin kannattaa selvittää, mitkä ovat oman toimialan tärkeimmät alustat. Omat tuotteet tai palvelut kannattaa olla saatavilla siellä, missä potentiaaliset asiakkaatkin liikkuvat.

Toiseksi kannattaa miettiä, olisiko omalle toimialalle tarpeen luoda vastaavaa alustaa. Pizza-Online tai AutoJerry ovat molemmat olleet jossain vaiheessa pieniä toimijoita, mutta ovat hiljalleen nousseet oman alansa tärkeiksi alustoiksi. Miten alustat voisivat auttaa sinua ja asiakkaitasi löytämään toisensa?

Alustan ei ole pakko olla digitaalinen. Vanha kunnon Siwa oli hyvä esimerkki alustasta. Samasta paikasta saattoi nostaa käteistä sekä noutaa lottovoitot, paketit ja kylpylälahjakortit. Voitko sinä tarjota alustan yhteistyökumppaneidesi palveluille?

Alustatalouteen liittyvistä mahdollisuuksista on perustettu oma sivustonsakin. Kannattaa käydä tutustumassa millaisia vinkkejä sieltä aiheesta löytyy. http://www.alustatalous.fi/

Tarpeet ne on eläimelläkin

Tarpeet ne on eläimelläkin. Tämä tuli mieleen, kun luin uutista lemmikkieläinten ruokatehtaasta. Tätäkin kysymystä olen pohdiskellut matkan varrella. Mihin tarpeeseen lemmikin tarpeet vastaavat?

Tämä onkin astetta mutkikkaampi kysymys. Ensin täytyy ottaa huomioon se, mihin tarpeeseen lemmikki on vastannut, kun se on kerran otettu talouteen. Tutkimusten mukaan lemmikkiperheissä esiintyy vähemmän allergioita. Koira voi siis estää allergioita ja siten lisätä turvallisuutta. Samaan tarpeeseen tuo vastauksen myös hyvillä vahtiominaisuuksilla varustettu nelijalkainen. Koiran kanssa harrastaminen kehittää paitsi koiraa myös sen omistajaa. Seurakoirat voivat taas paikata ihmisen kokoista aukkoa elämässä.

Kun lemmikki on tullut osaksi elämää, kasvaa tyydytettävien tarpeiden määrä kaksinkertaiseksi. Omistajan omien tarpeiden lisäksi täytyy jatkossa huomioida myös lemmikin tarpeet. Onko lemmikillä yhtä monimuotoiset tarpeet kuin omistajallaan?

Lemmikin veto ei hyydy. Koirien, kissojen ja muiden kodin pieneläinten tarpeisiin tulee yhä uusia tuotteita ja palveluja.

Pitkälti koiravetoinen lemmikkiala monipuolistuu, sillä Rahula tuo keväällä markkinoille oman kissa-tuotesarjan. Ronkeliksi tiedetylle eläimelle kehitetään raakaruokatarjontaa.

Lähde: Tältä näyttää Lahden uudella lemmikinruokatehtaalla: toimitusjohtaja tutustuu työhön ”sorvin ääressä” – ESS.fi

Eläinten pidossa lähdetään liikkeelle siitä, että ne saavat syödäkseen kelpo murkinaa. Ollessani alle kouluikäinen, meilläkin oli koira. Se taisi elää pääsääntöisesti ruoantähteillä. Nykypäivänä tuo taitaa olla harvinaisempi ruokavalio koiralle. Oheisen Etlarin uutisen mukaan eläinten ruokavaliotarpeista pyritään pitämään huolta mahdollisimman hyvin. Kissoille tarjotaan raakaravintoa ja erilaisille koirille on hyvinkin erilaisia ruokavaihtoehtoja tarjolla.

Kun nälkä on tyydytetty, tulevat seuraavalla tasolla vastaan turvallisuuden tarpeet. Lemmikille tarjotaan yhtä lailla katto päänsä päälle kuin omistajalleenkin. Sen lisäksi tähän kategoriaan voi kuulua esimerkiksi eläinlääkäripalvelut, joiden avulla minimoidaan eläimen sairastamisesta aiheutuvat kivut ja stressit sekä lemmikkihotellit, joihin eläimen voi majoittaa turvallisin mielin oman loman ajaksi. Näin eläimellä on turvallinen paikka, missä olla silloin kun oma omistaja ei voi siitä väliaikaisesti pitää huolta.

Yhteenkuuluvuuden tunteen tarvetta voi tyydyttää ihan normaalin ulkoilun merkeissä. Tämän rinnalla on tarjolla monimuotoinen joukko palveluita, joissa koirat käyvät harrastamassa. Koirapuistot, toko ja agility ovat esimerkkejä palveluista, joissa koirat (ja omistajat) voivat tavata toisiaan.

Seuraavilla tasoilla ovat vastassa arvonannon ja itsensä kehittämisen tarpeet. Arvonannon tarve ei eläimillä ole ehkä niin monisyisesti ilmenevä kuin ihmisillä. Kun ihminen voi hakea omaa arvostustaan laumassa ulkoisten voitonmerkkien kautta, ei eläin ole lainkaan iloissaan saadessaan uuden, hienon heijastimilla varustetun ulkoilupuvun. Eläimellä arvonannoksi riittää hyväksyntä lauman muilta jäseniltä. Vai riittääkö? Mitä mieltä olet?

Entä onko eläimillä itsensä kehittämisen tarpeita? Väitän että on. Mainitsin aiemmin tekstissä koirien majoittuvan hotelliin omistajien loman aikana. Käytännössähän tuo tarkoittaa sitä, että muu perhe lähtee etelään ja koira jää kotipaikkakunnalla sijaitsevaan hoitolaan. Tilanne ei kuitenkaan aina mene näin. Sen sijaan matka voidaan jo lähtökohtaisesti suunnitella koiran ehdoilla. Paimensukuiselle koiralle voidaan esimerkiksi tarjota mahdollisuus päästä harjoittamaan paimennustaitojaan lampaiden tai muiden paimennettavien kotieläinten parissa.

Eläinten palveluiden tarpeen määrä on huimassa kasvussa. Kaikkia koirien palveluita en osannut edes lokeroida oikeaan paikkaan. Mihin kategoriaan kuuluvat esimerkiksi kylpyläpalvelut ja koirahieronta? Mihin tarpeeseen ne vastaavat?

Mobiilissa maksaminen

Otetaanpa vielä kolmas näkökulma maksamiseen. Edellisillä kerroilla on käsitelty maksamista kivijalkakaupassa ja verkkokaupassa. Nämä eivät kuitenkaan vielä kata kaikkia maksamiseen liittyviä tilanteita. Yhä useammin tarvitaan erillisiä ratkaisuja mobiilissa maksamista varten.

Ihmiset etsivät tuotteita ja palveluita yhä enemmän liikkeellä ollessaan. Saatavilla ei aina ole tietokonetta, jonka äärellä ostoksia tehtäisiin. Ostosprosessi suunnittelussa täytyy ottaa huomioon mobiililaitteiden rajoitukset. Kuten verkkokaupassakin, moni tapahtuma päättyy kassalle. Tälläkin kertaa syynä on usein sopivan maksutavan puute. Jos maksaminen vaatii esimerkiksi pankkitunnuksien käyttämistä, jää ostaminen helposti tekemättä. Harvalla on pankkitunnukset kaiken aikaa mukana.

Maksuliikenteen välittäjät ovat tunnistaneet tämän ongelman. Siihen ratkaisuksi on tarjolla biometrisiä maksun varmistamisen tapoja. Tämä voi perustua esimerkiksi käyttäjän sormenjälkien tai kasvojen tunnistamiseen.

Sormenjälkien tunnistus on yleistynyt jo monissa puhelimissa. Lukittua puhelinta ei tarvitse aina avata näppäilemällä pin-koodi. Puhelimissa yleistyneet sormenjälkitunnistimet mahdollistavat käyttäjän tunnistamisen sormenjäljen perusteella. Kun käyttäjän sormenjäljet on kerran tallennettu puhelimen tietoihin, voidaan tämä tieto yhdistää myös maksujen välittämiseen liittyvään sovellukseen. Osalla verkkopankeista tämä vaihtoehto on jo käytössä.

Uudempana vaihtoehtona on tarjolle tulossa käyttäjän kasvojen tunnistaminen. Tämä maksuvaihtoehto perustuu käyttäjälle tuttuun toimintaan: selfien ottamiseen. Logiikka on sama kuin sormenjälkitunnistuksessa. Sovellukseen tallennetaan etukäteen käyttäjän kasvokuva. Maksamisen yhteydessä käyttäjää pyydetään ottamaan uusi selfie itsestään. Tätä verrataan sitten alkuperäiseen kuvaan. Käyttäjän ei tarvitse kantaa huolta siitä sattuuko kampaus olemaan samanlainen kuin verrokkikuvassa. Sovellus vertaa kasvojen mittasuhteita ja päättelee sen perusteella onko kuvissa sama henkilö.

Nämä molemmat maksutavat ovat jo markkinoilla. Niiden yleistyminen on jo hyvässä vauhdissa. Kokeiluvaiheessa olevana ratkaisuna, markkinoille tuloaan vielä odottaa silmän skannaukseen perustuva teknologia. Ei menne kauaa ennen kuin senkin toteuttaminen on mahdollista matkapuhelimen välityksellä.

Helpon maksamisen kääntöpuolena on turvallisuus. Verkkopankkitunnusten alkuperäinen tehtävä on turvata rahaliikenteen turvallisuus. Näin kukaan muu ei pääse tekemään transaktioita asiakkaan nimissä. Jos maksaminen mahdollistuu jatkossa sormenjäljen, kasvokuvan tai silmän skannauksen avulla, tarjoaako se mahdollisuuksia myös väärinkäytöksiin. Entä jos joku saa kopioitua sormenjälkesi? Palveluiden helpottaminen ei saa olla pois niiden turvallisuudesta. Toisaalta turvallisuus ei saa olla palvelun käytettävyyden este.

Näiden maksutapojen avulla asiakkaan ei tarvitse kantaa verkkopankkitunnuksia kaiken aikaa matkassa mukanaan. Ostosten tekeminen tulee mahdolliseksi riippumatta siitä missä tahansa asiakas on. Liikkuuko sinun asiakkaasi mobiilissa? Onko hänelle tarjolla sopivat maksutavat?