Aatelisen hyvää teetä

Terve taas! Kesä on vierähtänyt nopeasti, mutta sen aikana on ehtinyt onneksi myös lepäämään riittävästi. Siinä sivussa olen ehtinyt näkemään taas mukavia palveluja.

Ennen kesää kehuin käyväni kesän aikana vähintään kerran kahvilla. Sen lisäksi kesään mahtui myös käynti teellä. Minua eniten puhutteleva teehetken viettopaikka on ehdottomasti Juvan Teehuone.

Teehuoneella puhuttelee erityisesti sen ympäristö. Teehuone on yksi Vehmaan kartanon liiketoiminnan muodoista. Tila on vanhaa aatelista perua ja sen historiaan mahtuu yhtä ja toista. Tuo aatelinen tausta huokuu jollain tavalla myös siitä, kuinka palvelu on tarjolla Teehuoneella. Kun moni paikka pyrkii olemaan trendikäs tai kotoisa, on Teehuone turvautunut toisenlaiseen lähestymistapaan. Keskellä savolaista maaseutua pääsee mukavasti pakoon todellisuutta. Kun astuu Teehuoneelle sisään, on kuin olisi siirtynyt englantilaiseen aristokraattien maailmaan. Teen kanssa tarjoillaan skonsseja. Tapetit eivät ehkä ole käsin maalattuja kuten kartanoiden saleihin kuuluu, mutta kuoseja ei varmasti löydä lähimmän rautakaupan hyllystä.

Tee tarjoillaan astiastosta, jota ei myöskään ole naapuruston muilla rouvilla kaapeissaan. Kokemus on vähintäänkin mieleen painuva. Tällaista toista samanlaista paikkaa ei varmasti löydy toista Suomesta. Kun kokonaisuus rakennetaan riittävän huolella, kaikkiin yksityiskohtiin ja niiden aitouteen huomiota kiinnittämällä, voi olla varma, että siitä jää myös asiakkaalle lähtemätön kokemus.

Kannattaa käydä kurkkaamassa ja ottamassa oppia, vaikka ei teemiehiä/-naisia olisikaan.

Okeroisten mylly

Kesä tekee taas tuloaan. Kesän aikana tulee tutustuttua varmasti taas lukuisiin uusiin palvelukokemuksiin. Joka kesä on vähintään kerran käytävä Okeroisten myllyn kahvilassa.

Tämä kahvila on mahtava paikka. Se on maaseutumaisessa rauhassa, pyörämatkan päässä kotoa. Osuin paikalle kerran samaan aikaan itse myllärin kanssa. Mylläriyrittäjä kertoi paikan historiasta. Samoilla sijoilla on myllätty satojen vuosien ajan. Sama suku on toiminut viljelijöinä tilallaan lähes yhtä pitkän ajan.

Kahvi maistuu näiden tekijöiden vuoksi melkoisen paljon paremmalta. Epäilen pannussa olevan samaa laatua kuin muissakin kahviloissa. Jostain syystä minua kuitenkin puhuttelee tieto siitä, että kahvin keittämisen ja pullien leipomisen taustalla on vankka, sukupolvien yli ulottuva kokemus siitä, miten asiat kuuluu hoitaa. Samaa maisemaa on varmasti moni muukin aiemmin katsellut ja miettinyt, että näin on hyvä.

Palataan asiaan elokuussa. Hyvää kesää!

Saako paikallisvaluutalla parempaa palvelua?

Olen kirjoittanut blogia nyt hieman toista vuotta. On ollut mielenkiintoista seurata millaiset kirjoitukset ovat saaneet eniten lukijoita ja kommentteja osakseen. Yksi suosituimmista teemoista on liittynyt maksamiseen. Se on arkipäiväinen aihe, jonka kohtaa lähes päivittäin. Koska aihe on suosittu, aloitetaan tämä vuosi samalla teemalla. Tällä kertaa tarkastelussa on paikallisvaluutta.

Viime kesänä Sysmän kunta ilmoitti ottavansa käyttöön oman paikallisvaluutan, kuponkieuron. Kuponkieuro kelpaa maksuvälineenä ainoastaan paikallisissa yrityksissä. Oman rahan tavoite on saada sysmäläiset ja kesäasukkaat käyttämään enemmän Sysmän palveluja. Ajatuksena on siis luoda euron rinnalle rinnakkaisvaluutta, jota voi käyttää ainoastaan oman kunnan alueella. Sysmän kunta toimii kokeilussa ikään kuin keskuspankkina, laskee rahan liikkeelle ja lunastaa tarvittaessa kuponkieurot markkinoilta pois.

Yksi kuponkieuro vastaisi vaihtokurssiltaan yhtä euroa. Koska valuutta käy maksuvälineenä vain tietyissä paikoissa, ohjaa se kulutusta näiden palveluiden pariin. Näin valuutta suosii paikallisten yritysten tarjontaa. Mutta saako paikallisesta yrityksestä parempaa palvelua?

Kysymyksen vastaus ei ole mitenkään yksinkertainen. Ensin täytyisi tietää, mikä on hyvää palvelua. Yhtäältä paikallisten palveluiden käyttäminen lisää palveluiden säilymistä. Kun ihmiset käyttävät palveluita, on ne todennäköisesti saatavilla tulevaisuudessakin. Jos eurot valuvat maailmalle, on paikallisilla palveluilla pian lappu luukulla.

Toisaalta täytyy pohtia sitä, miten palveluilla käy kysynnän ohjautuessa vain paikallisiin palveluihin. Pienellä paikkakunnalla erikoispalveluja tarjoaa tuskin kovin montaa tahoa. Jos palveluntarjoajia on ainoastaan yksi, ollaan käytännössä monopolitilanteessa. Kun kilpailua ei ole, ei ole myöskään tarvetta kehittää omaa tarjontaa paremmaksi. Pahimmillaan paikallisvaluutta voi johtaa jopa palveluiden huonontumiseen.

On mielenkiintoista nähdä miten kuponkieuro vaikuttaa sysmäläiseen palvelutarjontaan. Mitä mieltä sinä olet kuponkieurosta?

Lomalla helvetissä

Kesän helteet ovat toivottavasti vasta tuloillaan, mutta loma alkaa olla lopussa. Kesän aikana on ehtinyt käymään monella suunnalla ja matkaan on jäänyt levännyt mieli. Samalla on tietysti täytynyt tutustua matkan varrelle osuneisiin palveluihin. Kerron niistä lisää syksyn mittaan. Tässä kokemuksia yhden kohteen palveluista.

Kesäkuussa vierailemani kohde ei jättänyt muuta vaihtoehtoa kuin otsikoida tämä kirjoitus klikkiotsikoiden hengessä. Kohteena oli Helvetinjärven kansallispuisto. Vaikka perisuomalaiseen tapaan vettä satoi tälläkin kertaa, ei tämä retki ollut niin helvetillinen kuin otsikko antaa ymmärtää.

Kansallispuistot ovat mukavia retkikohteita. Niissä voi käydä päiväretkellä tai viipyä pidempäänkin. Helvetinjärvellä käytiin pyörähtämässä päivän mittaisella visiitillä. Vierailuajankohdaksi sattui maanantai juhannuksen jälkeen, eikä paikalla ollut ruuhkaa. Muutama muu auto oli oman kaaramme lisäksi parkkipaikalla.

Kansallispuistojen palvelutarjonnoissa on runsaasti hajontaa. Helvetinjärvi herätti kiinnostuksen jo lähestymisen yhteydessä. Hieman ennen alueen parkkipaikkaa oli tien varressa kylttejä varoittamassa edessä olevista vaaroista. Eläinkunta alueella oli varsin eksoottista. Matkailijan uhkana olivat niin strutsit kuin villisiatkin.

 

Onneksi molemmat eläinlajit olivat kuitenkin turvallisesti aitauksissaan. Molempia pidetään vaarallisina luontokappaleita. Strutsin nokan kovuutta tai potkun terävyyttä ei tee yhtään mieli kokeilla. Villisikalauman torahampaisiin ei myöskään tahdo tutustua osana kansallispuiston palveluja. Eläimiä saattoi ihailla ohi ajaessaan auton ikkunasta. Tällainen mahdollisuus harvemmin tarjoutuu keskellä pirkanmaalaista metsää.

Lyhyen matkaa strutsi- ja villisikafarmin jälkeen oltiinkin jo Kankimäessä. Tämä on hyvä lähtöruutu retkelle. Kansallispuistojen sisääntuloreittien yhteydessä on hyvät parkkipaikat – niin nytkin. Täällä oli sen lisäksi huomioitu vierailijoita muillakin palveluilla. Lähtöpaikalla oli infopiste ja pieni matkamuistomyymälä. Matkailuauton tai -vaunun kanssa liikkeellä oleville on tarjolla pysäköintitilaa sähköliittymän kera. Kankimäestä löytyy myös siistit wc- ja suihkutilat.

Kartan tutkimisen jälkeen päätettiin aloittaa puistoon tutustuminen. Kohteeksi valittiin päivätupa Helvetinjärven rannalta. Reitin nimi on Helvetistä itään. Kumpi lie ollut ensin: luontopolku vai Kotiteollisuuden albumi?

Kovinkaan pitkälle ei ehtinyt taivaltaa, kun metsän seassa alkoi näkyä jokin erikoinen rakennelma. Se näytti siinä määrin erikoiselta ilmestykseltä, että sitä oli pakko käydä kurkistamassa vähän lähempääkin.

Metsän siimeksessä lymysi valtava teltta. Jokamiehen oikeuksilla saa telttailla lyhyen aikaa myös kansallispuistojen yhteydessä sitä varten varatuilla paikoilla, mutta tämä kokonaisuus näytti hieman vakituisemmalta ratkaisulta. Aavistuksen arvelutti mahtoiko täällä leiriään pitää vanha vihtahousu.

Näytti siltä, ettei leirissä ollut asujia, joten päätin tutkia paikkaa vielä hieman lähempää. Teltta osoittautui lähemmin tarkasteltaessa jurtaksi. Jurtan edustalla oli grilli sekä puutarhapöytäryhmä. Kauempana rannassa oli vielä toinen jurtta. Se oli varattu saunomista varten. Molemmat olivat vuokrattavissa kansallispuiston vierailijoille.

Jurtan sisätilat vaikuttivat yllättävän tilavilta. Sisälle mahtui nukkumapaikat ainakin neljälle hengelle. Sisältä löytyi myös pöytäryhmä sekä jääkaappi ja mikro. Tämä on varmasti erilainen vaihtoehto majoittumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Jollain toisella retkellä täytyisi varmasti testata majoittumista täällä. Harmittavasti tällä reissulla ei siihen aikaa riittänyt.

Jurtan jälkeen matka jatkui kohden Helvetinjärven autiotupaa. Sinne johtava polku oli helppokulkuinen ja selkeästi merkitty. Samoja polkuja on aiemmin tallustellut muiden retkeilijöiden lisäksi entisaikain eränkävijät. Maisemien karusta kauneudesta innoitusta on käynyt hakemassa innoitusta myös mm. Akseli Gallén-Kallela. Hiljaista metsäpolkua tarpoessa ehtii miettiä, mitä kaikkea tämä metsä voisi kertoa näkemästään, jos vain suinkin osaisi.

Polku risteää usemmassakin kohdassa metsäpurojen kanssa. Puron varteen kannattaa ehdottomasti pysähtyä hetkeksi katselemaan veden virtausta. Ei ihme, että luonnossa liikkumisen kerrotaan tuottavan terveysvaikutuksia. Oma mieleni lepäsi näissä tunnelmissa täydellisesti.

Päiväretken kohteena ollut päivätupa sijaitsee Helvetinjärven rannalla. Järven rannat laskeutuvat kalliojyrkänteinä suoraan veteen. Yhdessä kohdassa on kuitenkin sen verran tasaista maata järven rannassa, että tänne on tehty päivätupa retkeilijöiden käyttöön.

Päivätupia voi käyttää kaikki halukkaat. Niitä ei voi varata omaan käyttöön, vaan kaikkien käytettävissä. Ulkona alkoi sataa juuri päivätuvalle saavuttaessa. Tuvassa oli mukava istahtaa alas ja syödä mukana tuodut eväät sateen piiskatessa ikkunaa. Oheisessa kuvassa näkyy millaisessa ahjossa Helvetinjärvellä tulia pidetään. Tällä kertaa tulia ei tarvinnut tehdä, koska päivä oli mukavan lämmin sateesta huolimatta.

Eväitä oli mukana juuri sen verran, että niillä saattoi siirtää nälkäkuolemaa hieman eteenpäin. Reitti jatkui seuraavaksi takaisin lähtöruutuun. Jo lähtiessä olin huomannut parkkipaikan vieressä sijaitsevan ravintolan mainoksen. Tarjolla oli pyöryköitä strutsista ja villisiasta. Tällaista mahdollisuutta en jättäisi käyttämättä mistään hinnasta. Näitä on pakko kokeilla.

Sadekin lakkasi sopivasti matkan jatkuessa. Kevyen kuntoilun jälkeen ruoka maistuikin infernaalisen hyvin. Ruokailun lomassa huomasin vielä, että tarjolla olleet asiat olivat monilta osin lähituotantoa. Liitutaululle oli kirjattu näkyviin kuinka kaukaa tarjolla olleet asiat olivat. Erinomainen tapa tuoda esiin paikallisuutta.

Helvetinjärvi oli kokonaisuutena mukava vierailukohde päiväretkelle. Kansallispuiston tarjontaa oli pystytty rikastamaan monipuolisten palveluiden avulla. Vaikka retkeilijä tulisikin nuotiopaikkaa etsimään, voi hän silti olla iloisesti yllättynyt tarjonnan monipuolisuudesta.

Päivä asiakkaan elämästä

Tämän kirjoituksen ainekset alkoivat muotoutua kasaan, kun olin opettelemassa hiihtomeditaatiota Lapin lumilla. Kohteekseni oli valikoitunut Kilpisjärven retkeilykeskus. Viikon verran hiihtelyä huhtikuun auringon alla antoi hyvin aikaa tutkiskella omia ajatuksia. Samalla ihastelin myös sitä, kuinka hienosti palvelut paikan päällä toimivatkaan.

Onnistumisen takasi asiakkaiden erinomainen ymmärtäminen – kuinkas muutenkaan. Tällä kertaa jaksoin hämmästellä sitä, kuinka hyvin majoituspaikka oli jyvällä majoittujien tarpeista kaikkina vuorokauden aikoina. Oivalsin samalla, että tässä tapauksessa ymmärryksen kartuttamisen erinomaisena menetelmänä toimii ”Päivä elämässä”. Kyllä – tuon menetelmän nimi on ”Päivä elämässä”. Sen tavoitteena on oppia ymmärtämään asiakkaan päivän kulku. Kun päivän kulku tunnetaan riittävän tarkkaan, tunnistetaan myös asiakkaan tarpeet päivän eri vaiheissa.

Valokuvat kertovat tarinaa paikan historiasta

Jotta asiakkaiden tarpeita voidaan ymmärtää, täytyy ensimmäiseksi tietää ketä asiakkaat ovat. Asiakkaat on  syytä jakaa eri ryhmiin käyttäytymistapojensa mukaisesti. Jokaiseen ryhmään kuuluu asiakkaita, jotka käyttäytyvät keskenään samalla tavoin. Kun ryhmiä tarkastellaan yksitellen, saadaan jokaisen ryhmän tarpeet esille. Sen jälkeen voidaan eri ryhmien tarpeet asettaa rinnakkain ja muodostaa kokonaiskäsitys tarpeista, joihin palveluilla pyritään tarjoamaan ratkaisuja.

Olin paikan päällä vähemmistön edustajana. Suurin osa majoittujista oli hyväkuntoisia eläkeläisiä. Tuon ryhmän tarpeet olivat keskiössä palveluiden suunnittelussa. Viikon ajan kohderyhmän toimintaa seurattuani, aloin hahmottaa hyvin sitä, miten tämän kohderyhmän edustajan päivä eteni.

Päivän ohjelma on kerrottu pääaulan ilmoitustaululla

Ensimmäiseksi aamulla ohjelmassa oli nälkä. Nälän taltuttamiseksi tarjolla oli aamupala. Aamupalan jälkeen harmaat pantterit suuntaavat kulkunsa tunturiin. Tunturissa hiihdellessä tulee kuitenkin nälkä. Tämän estämiseksi oli majoituspaikassa tarjolla mahdollisuus eväiden tekemiseen aamupalapöydän antimista. Jokainen saattoi tehdä itselleen retkieväiksi juuri sellaisen kokonaisuuden, jolla oma nälkä pysyi aisoissa. Lisäksi oman termospullon saattoi täyttää höyryävän kuumalla kahvilla. Näin tunturissa saattoi viettää koko kauniin kevätpäivän ilman, että välillä olisi pitänyt palata tankkaamaan tunturin juurelle.

Itse tehdyt eväät takaavat onnistuneen päiväretken

Osa hiihtohirmuista suuntasi suksensa omin päin kohden valkeita hankia. Toiset puolestaan eivät olleet yhtä varmoja kiinnostavimmista kohteista. Näiden hiihtäjien päätöksentekoa oli helpotettu kokeneen oppaan avulla. Oppaan perään lähtemällä saattoi varmistua parhaista maisemista, maksimaalisesta auringosta ja minimaalisesta vastatuulesta.

Oli sitten matkassa oppaan perässä tai omilla laduillaan, oli yksi tärkeimmistä etapeista eväiden nauttiminen. Päivän retken mitoittamisessa tärkeinä kriteereinä on päivän kunto ja eväiden riittävyys. Niiden perusteella määräytyi se, kuinka kauaksi perusleiristä päivän aikana uskaltautui.

Retkeltä palattua on vuorossa suksihuolto. Tätä varten on tarjottu mahdollisuus jättää sukset kuivumaan lämmitettyyn tilaan. Samalla voi raapia pois mahdolliset ylimääräiset voiteiden rippeet. Jos seuraavan päivän sää ja retkikohde on jo tässä vaiheessa tiedossa, voi seuraavan päivän voiteluakin alkaa suunnitella.

Suksien huoltoa varten on saatavilla kaikki tarvittavat välineet

Kun sukset on huollettu, on seuraavana vuorossa muiden hiihtovarusteiden kuivatus. Tätä varten on järjestetty pyykinkuivaushuone, jossa koneellisesti varmistetaan varusteiden kuivatus seuraavan päivän seikkailuja varten.

Kun sukset ja varusteet ovat kunnossa, voi aloittaa itse hiihtäjän huoltamisen. Reissussa väsyneitä lihaksia pääsee palauttelemaan kuuma-kylmähoidoilla. Lämpöä saa kerättyä saunassa ja kylmähoitoa avannon rauhassa. Näiden sopivalla annostuksella ovat väsyneet lihakset pian valmiina seuraavan päivän koitoksiin. Saunan lauteilla on myös hyvä mahdollisuus vaihtaa kuulumiset muiden hiihtäjien kanssa. Vaikka hiihtosaavutuksilla kehuskelu on yksi päivän kohokohdista, saa samalla myös hyvän näkemyksen siitä, millaisia mahdollisuuksia muiden latujen varsilta löytyy.

Palautuminen edellyttää myös lepoa ja tankkausta. Iltapäivän auringosta voi nauttia kahvikupin äärellä. Samalla on hyvää aikaa tutustua päivän lehtiin ja siihen mitä maailmalla tuntureiden tuolla puolen on tapahtunut.

Sukset parkkiin ja kahville

Sen jälkeen onkin valmis ottamaan pienet päiväunet ennen päivällistä. Päivällinen on katettu seisovaan pöytään riittävän pitkäksi ajaksi. Näin varmistetaan, ettei kenenkään tarvitse kiirehtiä hiihdolta takaisin liian aikaisin. Lyhyempään lenkkiin tyytyneet saavat kuitenkin ravittua itsensä ennen kuin ehtivät muuttua nälkänsä kanssa liian kiukkuisiksi.

Kun päivällinen on nautittu, saa vuoron iltaohjelma. Viikonpäivästä riippuen tarjolla voi olla tunturisaarna, retki luontotuvalle tai Norjan puolelle, venyttelyjumppa tai esitys alueen maantieteestä, florasta ja faunasta. Läheisestä hotellista löytyy myös mahdollisuus tanssimiseen, jos jalkojaan ei ole vielä hiihtämällä saanut riittävän kipeiksi.

Hyvän ruoan jälkeen voi tarjolla olla elävää musiikkia

Sitten onkin hyvä aloittaa seuraavan päivän sankaritekojen suunnittelu. Päätöksen tekemistä helpottaa kattavat säätiedot. Tarjolla on suomalaisten palveluiden ohella norjalainen ja ruotsalainen näkemys tulevasta säästä. Näitä vertaamalla saa hyvän käsityksen siitä, millaisin varustein ja asentein tunturiin seuraavana päivänä kannattaa suunnata. Opas kertoo seuraavan päivän retkestä ja omatoimisivakoijat voivat suunnitella omia edesottamuksiaan. Päätöstä tukee vielä lumivyöryn todennäköisyyttä kuvaava tiedote.

Säätiedotus auttaa suunnittelemaan päivän retkeä
Lumivyörytiedote auttaa ylimääräisten riskien välttämisessä

Taitava opas osaa valita päivän hiihtoretkikohteen säätilan mukaan. Näin lykkimään pääsee säässä kuin säässä. Toisinaan sääolosuhteet typistävät retken suunniteltua lyhyemmäksi. Lyhyeksi jäänyttä päivää voidaan venyttää esimerkiksi luontoaiheista elokuvaa katsoen. Toinen hyvä vaihtoehto on hyödyntää paikan päältä löytyvää kotitarvekirjastoa. Jack Londonin kertomusten avulla voi saatella itsensä erämaahan ainakin mielikuvien tasolla.

Päivän päätteeksi voi vielä kokoontua katsomaan olohuoneelle iltauutiset. Niiden jälkeen on hyvä kallistaa päänsä pehmeiden lakanoiden väliin uneksimaan seuraavan päivän saavutuksista.

Kun kaiken tämän on saanut asiakkaistaan selville, on helppo ratkoa päivän varrella vastaan tulevat asiakkaan ongelmat. Kuinka hyvin sinä olet omien asiakkaidesi päivän kulusta selvillä?

Onko hiihtokilpailut ihan vanhanaikaisia?

Huomenna alkaa Lahdessa historialliset, seitsemännet MM-kisat. Vaikka lumipeite ohenee vuosi vuodelta on Lahdessa saatu aikaan taas komeat puitteet hiihtolajien kisojen kokemiseen. Ensimmäiset kisat järjestettiin Lahdessa jo vuonna 1926. Äkkinäinen voisi kuvitella, että pitkä perinne olisi jo ajanut kisojen ohi, mutta onko näin?

Laduilla painellaan nykyisin menemään mitä monaisempien komposiittien ja nanojen turvin. Onko kisapuitteet ympärillä muuttuneet vai tarjotaanko kisaturistille perinteistä hernekeittoa ja käristemakkaraa?

Pääsin tänään avajaisten aattona tutustumaan kisa-alueeseen . Kovalla tohinalla tehtiin vielä viimeisiä rakennustöitä, mutta alueella näytti jo nyt todella hienolta.

Silloin joskus traktorit oli rautaa eikä muovia

Perinteitä kunnioittavalle tai kaipaavalle kisat tarjoavat upean kokemuksen Mielensäpahoittajakatsomossa. Katsomokonseptin ovat suunnitelleet Lahden ammattikorkeakoulun Palvelumuotoiluväylän opiskelijat. Teivaanmäen huipulle rakennetussa katsomossa voi palata menneen maailman tunnelmiin: siihen hetkeen, kun kaikki oli vielä kunnollista. Mäeltä näkee hiihdon ratkaisupaikkojen ohella upean maiseman Vesijärven yllä.

Vanhoista suksista saa pienellä tuunauksella näppäriä penkkejä

Mielensäpahoittajakatsomo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Huhut kertovat, että katsomosta saattaa löytää kisojen aikaan myös ihan aidon Mielensäpahoittajankin.

Mielensäpahoittajakatsomo on auki kattavasti kisojen aikaan

Mielensäpahoittajakatsomo ei ole ainoa uusi idea. MM-kisat ovat ottaneet käyttöön myös erinomaisen sovelluksen palvellakseen kisakävijöiden tiedonjanoa mahdollisimman monipuolisesti.

Kisat A-Ö antaa vastauksen kaikkiin kysymyksiin

Lahti2017-sovellus on saatavilla yleisimmille mobiililaitteille. Sovelluksesta löytyvät kattavat tiedot kisaohjelmasta, tapahtumien aikataulut, tulospalvelu, alueen kartta, säätiedot, lipunmyynti sekä alueen palveluiden kuvaukset. Kaikki tarvittava tieto on aina käden ulottuvilla ja mikä tärkeintä aina ajan tasalla.

Oman kisaohjelman personointi varmistaa, ettei mitään tärkeää mene ohi

Käyttäjä pystyy myös personoimaan sovellukseen oman näkymänsä. Kun sovellukseen syöttää omat kiinnostuksen kohteet ja päivämäärät, joille on ostanut liput, tarjoaa sovellus kisa-aikataulun ja tähän liittyvää oheisohjelmaa.

Kisoissa ei varmasti pääse eksymään

Kisavieraat ohjataan sovelluksella kisa-alueelle sekä kartan että kaupungille pystytettyjen opasteiden avulla. Matkakeskukselta johtaa yhtenäinen kisaväreihin puettu opasteiden rivistö kisa-alueelle. Kisa-alueella paikalla olijoita palvellaan yksityiskohtaisemmalla kisa-alueen kartalla.

Eikä räntäsadekaan pääse kisaturistia yllättämään

MM-kisat on ottanut monipuolisesti huomioon erilaisten kisavieraiden tarpeet. Kisakokemus on saatu hienosti päivitettyä tälle vuosikymmenelle. Vaikka lumet vähenevät, pysyvät MM-kisat muutoksessa mukana.

Henkisen kynnyksen madaltamista uusille asiakkaille

Moi taas!

Kävin eilen Porvoossa tutustumassa paikalliseen joulunjälkeiseen tunnelmaan. Lumipyry oli aamulla melkoinen, kun yritin navigoida moottoritieltä oikean liittymän kohdalta Porvoon suuntaan. Onneksi tiellä ei ollut kovin paljon muita liikkujia. Muuten olisi voinut olla peltisepille töitä tarjolla. Tähtein välisessä avaruudessa suoritettua aikapoimuajoa muistuttanut taivallus kuitenkin kannatti. Perillä vastassa odotti Vanha Porvoo. Kaupunki kujineen ja kauppiaineen selvisi tästäkin lumipyrystä, aivan kuten on selvinnyt tätä aiemmin jo sadoista aiemmista tuiskuista.

Vaakasuoraan vihmova lumisade ei vaikuttanut kovinkaan ystävälliseltä tervetulotoivotukselta. Vanhan rantatien linjalla joen ylittävällä sillalla vastaan tuli auto, joka sai sillan kannen ikävästi väräjämään. Vaikka järki sanoi sillan kestävän tämän koitoksen, olivat vatsanpohja ja koivet eri mieltä. Vastarannan rakennukset antoivat hieman suojaa tuulelta, mutta uutena koitoksena vastassa oli tuomiokirkon mäelle johtava rinne. Helpompihan tästä oli tietysti jalkapatikassa ylös nousta kuin vuosisatoja aiemmin hevosen ja kärryjen kera.

Mäen päällä alkoi mieli tehdä jo johonkin lämmittelemään. Ensimmäinen ovi ei kuitenkaan auennut. Suklaapuoti oli sulkenut ovensa männä vuonna ja palveli enää verkossa. Miltähän suklaapralinet mahtavat maistua verkkokaupassa? En jäänyt testaamaan tätä lumipyryyn. Urheasti seuraavan kahvilan ovelle, jonka edessä lumihankeen uponneesta kyltistä saattoi olettaa tekstin alun ”OP..” tarkoittanevan avoimia ovia ja sisällä kutsuvaa lämpöä. Kohmeiset sormet saivat kuitenkin turhaan nykiä kylmää rautakahvaa. Kiinni oli tämäkin paikka. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa eteenpäin.

Kolmas kerta sanoi toden tälläkin kertaa. Ensimmäinen auennut ovi kuului Porvoon tuomiokirkolle. Lauantaiaamupäivänä tämä oli ensimmäinen paikka, johon väsynyt matkalainen pääsi lämmittelemään ja lepäämään. Olihan tässä vaiheessa viimaisilla kujilla harhailtukin jo lähes kilometrin mittainen taival. Kirkkosalia kierrellessä löysin myös yhden erinomaisen palvelun ilmentymän salin takanurkkauksesta. Sovellus ilmaisista banaaneista oli käytössä täälläkin. Mainio tapa parantaa kirkkokansan kokemusta.

Hyvää palvelua kirkkokansalle #palvelukeidas

Kuva, jonka Sami Heikkinen (@palvelukeidas) julkaisi

Kirkkopussi on mainio tapa madaltaa kynnystä uusille asiakkaille palveluiden käyttämiseen. Näin nuoret ja kokemattomat kävijät saadaan opetettua palveluiden käyttöön hiljalleen, hyödyntäen jo ennestään tuttuja elementtejä leikin ja ilon kautta.

Joskus opastusta palveluiden käyttöön vaaditaan, vaikka asiakkaat olisivat vanhempiakin. Mikäli palvelu on käyttäjälle kokonaan vieras, voi sen käyttäminen vaikuttaa jopa uhkaavalta ja pelottavalta. Samalla tavoin kuin muutkin itsellemme vieraat asiat. Tällöin vaaditaan matalaa kynnystä ja helppoa sisään pääsemistä palvelun maailmaan. Kerronpa tästä pari erinomaista esimerkkiä, joilla houkutella käyttäjiksi aivan uusia kohderyhmiä.

Mikkeliläisen, nykytaidetta esittelevän Studio Wäkewän vuosi alkaa vauhdikkaasti. Galleristi Kirsimaria E. Törönen-Ripatti on ideoinut työhuone-galleriaansa MiniPopUP-näyttelyiden sarjan. Ideana on, että kukin näyttelyistä on avoinna vain yhden tunnin ajan. MiniPopUP-tunnit ajoittuvat aina jonkin muun kulttuuritapahtuman kylkeen.—MiniPopUP -näyttelyt on suunnattu erityisesti heille, jotka eivät ole tottuneet nykytaidenäyttelyissä käymään, Törönen-Ripatti toteaa tiedotteessaan.

Lähde: Studio Wäkewä aloittaa tunnin mittaiset taidenäyttelyt | Länsi-Savo

Kirsimaria E. Törönen-Ripatti on kehittänyt mininäyttelyiden sarjan niille, joilla ei ole aiempaa kokemusta taidenäyttelyissä käymisestä. Monesti taidenäyttelyitä leimaa elitistinen leima tai sitten asiaan vihkiytymätön ei vain tiedä, mihin kiinnittää näyttelyssä huomionsa. Pahimmillaan voi teosta kauempaa katsoessaan jättää huomiotta mielenkiintoisimmat yksityiskohdat tai tekniikan taitamisen vivahteet. Asiantuntevan opastuksen avulla oppii varmasti löytämään uusia näkökulmia taidenäyttelyyn ja sen antiin.

Hevosen hampaisiin katsomalla pystyy sanomaan paljon hevosen kunnosta. Tai pystyisi, jos olisi kokenut hevosmies. Nykypäivänä hevosmiestaidot eivät ole olleet hengissä säilymisen kannalta kovin tärkeitä, joten nämä jalot ominaisuudet ovat päässeet ikävästi vaipumaan unholaan. Samalla Suomen toiseksi suosituin penkkiurheilun muoto on kokenut suosion alamäen. Raveissa on käynyt ihmisiä entistä vähemmän ja totopelejä on pelattu vähemmän kuin ennen.

Hevosurheilun taustalla toimineet yhteisöt ovat pyrkineet madaltamaan hevosurheiluun osallistumisen kynnystä Raviliiga-konseptin avulla. Raviliigassa hevosen omistajaksi pääsee osana kimppaa yhdessä muiden kanssa. Osuus maksaa yleensä kiinteän summan ja sillä omistaa hevosesta osuuden parin vuoden ajan. Oma osuuteni (vasemman takakinteereen oikea etuneljännes Lady Adelesta) meni myyntiin vuoden vaihteessa. Omistuskauden aikana kertyneet voittorahat ja hevosen myynnistä saatu summa palautuvat tilille lähiaikoina. Kiinteä euromääräinen osuus on pitänyt sisällään hevosen valmennuksen, vakuutukset ja ylläpitokustannukset. Isoja riskejä ei ole tarvinnut siis ottaa, vaikka hevosta onkin omistanut.

Raviliigassa on kimpan vetäjä, joka kokeneempana harrastajana osaa kertoa yksityiskohtia hevosen valmentautumisesta ja ravikilpailuista. Kimpassa mukana olemalla ei ehkä vielä opi lukemaan hevosen hampaista näiden potentiaalisia kilometriaikoja, mutta ainakin enemmän hevosista siinä oppii ymmärtämään. En minäkään muuten tietäisi, että raveissa käy mukana myös kaverihevosia, jotka ovat mukana vain pitämässä varinaisten juoksijoiden mielialaa yllä. Aivan uutta on ollut myös se, että hevosillekin on kuntoutuslaitoksia, jossa ne pääsevät vesijuoksemaan ja hierottavaksi.

Olipa kyse sitten kirkkopussista, mininäyttelystä tai kimppahevosesta, ovat ne kaikki mainioita tapoja madaltaa kynnystä uusien palveluiden käyttäjien houkuttelemiseksi.

Banaanit, Elisa ja ilmaiset palvelukset

Hyvää uutta vuotta!

Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja päättänyt kehittää tänä vuonna uusia parempia palveluita kaikilla mahdollisilla rintamilla. Yksi eniten käyttämiäni palveluita on ruokakauppa. Äkkinäinen luulisi, ettei siellä tule vastaan mitään maata mullistavaa. Kuinka yllätyinkään, kun kävin joulun alla lähikaupassa. Hevi-osaston tiskissä oli korissa banaaneja tarjolla naperoiden mussutettavaksi. Hetken aikaa pohdiskelin kumpi mahtaakaan olla väärässä kauppakorkeakoulun markkinointikurssin opit vai kyseisen kaupan hevi-vastaava. Eihän ilmaisen hedelmän tarjoamisessa ole kaupallisesta vinkkelistä tarkastasteltuna mitään tolkkua. Ipanathan ovat ruokakauppiaalle lottovoitto. Karkkiosastolla seljällään itkupotkuraivoava piltti on aivan varma keskiostoksen kasvattaja. Myyntihän notkahtaa, jos nassu nakertaa banaania eikä keksi vaatia jokaisen hyllyn kohdalla jotakin kärryyn mukaan. Toivottavasti hevi-vastaava on jo löytänyt itselleen uuden työn tämän emämokauksen jäljiltä.


Kävin muuten samalla kauppareissulla hakemassa postilta uuden älykelloni. Lupaan kertoa vielä joskus myöhemmin, mihin sitä tarvitsen. Olen aivan varma, että keksin mihin tarpeeseen kello vastaa. Yksi keskeisiä tuotteistamisen oppeja on, että kaikkien tuotteiden ja palveluiden pitää täyttää jokin asiakkaan tarve. Heti kun olen keksinyt mihin tarpeeseen kello vastaa, palaan asiaan.

Mutta joka tapauksessa kävin siis tuolla reissulla noutamassa kellon. Kellon myynyt puhelinoperaattori mahdollisti älykellon ostamisen osamaksulla ilman ylimääräisiä kuluja. Olisihan minulla tietysti menestyvänä yrittäjänä ollut mahdollisuus ostaa kello kertamaksullakin. Kauppakorkeakoulussa kuitenkin rahoituksen kurssilla opetettiin, että tänään käytettävissä oleva euro on arvokkaampi kuin ensi vuonna käytettävissä oleva. Tämän saa aikaan inflaatio ynnä muut monimutkaiset asiat. Siksi oli päivän selvää, että kello kannattaa ostaa osamaksulla vanhan vuoden puolella. Näin tänään uuden vuoden puolella on käytettävissä enemmän arvokkaita euroja muihin älykelloakin tarpeellisempiin hankintoihin. Samalla saatoin tuudittautua siihen uskoon, että kellon viimeiset maksuerät olisivat edullisempia kuin tänään maksetut, vaikka ne tietysti näennäisesti olisivatkin yhtä suuria.

Diili vaikutti näkökulmastani yhtä erinomaiselta kuin ilmaiset banaanit. Jäin kuitenkin pohtimaan kellokauppiaan intoa myydä tuote minulle osamaksulla ilman ylimääräisiä kuluja. Kyllähän tuo rahoituksen logiikka toimii yhtä lailla myyjänkin näkökulmasta: tänään saatava euro on arvokkaampi kuin vuoden päästä saatava. Miksi kummassa teleoperaattori haluaa kantaa rahoituskustannukset minunkin osaltani?

Kokeneimmat lukijat osaavat varmaan jo tässä vaiheessa epäillä, että tähän on nyt palvelu haudattuna. Nämä molemmat tapaukset tähtäävät asiakasuskollisuuden parantamiseen. Tähän tavoitteeseen päästään asiakkaita hyvin palvelemalla. Me kuluttajat olemme melkoisen mukavuudenhaluisia otuksia. Kaupassa käymisen pitäisi olla ainakin jollain tasolla mukava tapahtuma. Jos piltit eivät itke koko kauppareissun ajan, on kaupassa käynti melkoista arjen luksusta. Myös samaan aikaan kaupassa asioivat voivat jakaa tuon tuntemuksen. Kun kohtaamme mukavia kokemuksia, pyrimme toistamaan mukavuuteen johtavaa rutiinia. Siksi käymme mielellämme uudestaan ja uudestaan samassa kaupassa. Mukavuudenhalu ajaa meidät myös pysyttelemään saman operaattorin asiakkaana koko osamaksusopimuksen ajan. Siinä sivussa tulee todennäköisesti hankittua matkapuhelin- ynnä laajakaistaliittymät plus viihdepalvelut samalta palveluntarjoajalta. Kun kaikki näkyvät samalla laskulla, on kokonaisuutta mukavampi ja ennen kaikkea selkeämpi pitää kasassa. Ilmaisia lounaita (tai banaaneja) ei siis ole. Ainakaan muille kuin hyvän palvelun keksineelle hevi-vastaavalle.

Menestystä alkaneeseen vuoteen!

Mitä yhteistä on ilmaisella parkkipaikalla ja tykkilumesta lanatulla ladulla?

Olen kuumeisesti odottanut jo useamman viikon uutta älykelloa saapuvaksi. Toimitusaika on venynyt melkoisen pitkäksi. Kärsimättömänä olen toivonut jokaisen tekstiviestin olevan verkkokauppiaan ilmoitus postin seurantakoodista ja paketin liikahtamisesta keskusvarastolta. Olen joutunut pettymään moneen otteeseen, mutta viimein eilen oli kello lähtenyt liikkeelle luokseni.

Miten tämä liittyy palveluihin? No, kysehän on saatavuudesta ja sen vaikutuksesta palvelukokemukseen. Pitkä toimitusaika on aiheuttanut sekä turhautumista että lisännyt odottamisen jännitystä. Sehän on joulun alla aivan tyypillinen olotila. 🙂 Viime aikoina silmiini on osunut pari uutista odotuksesta ja saatavuudesta. Näissä uutisissa julkiset palvelut ovat nousseet esiin palveluiden saatavuuden näkökulmasta. Vaikka en voi väittää olevani julkisten palveluiden järjestämisen juridiikan ja logiikan asiantuntija, olen käyttäjänä hoksannut näiden palveluiden tuottavan parhaimmillaan suoranaista iloa käyttäjilleen.

Ensimmäinen tapaus koskee Lahtea. Lahdessa on suunniteltu satamatorin pysäköintialueen muuttamista maksulliseksi. Muutoksen myötä oli tarkoitus tuoda kaupungille lisätuloja. Samalla puututaan kuitenkin saatavuuteen ja saavutettavuuteen: siihen kuinka helppoa palvelunkäyttäjän on päästä käyttämänsä palvelun äärelle. Osalle palveluiden käyttäjistä maksullinen pysäköinti voi tarkoittaa sitä, että varsinainen palvelu – tässä tapauksessa esimerkiksi kahvila tai ravintola – voi jäädä kokonaan käyttämättä. Onhan se asiakkaalle eri asia, maksaako lounas 6,90 vai 8,90 euroa parkkimaksun kanssa, Lahden Järvimatkailun Jukka Riikonen arvioi vaikutusta asiakaskokemukseen Etelä-Suomen Sanomissa. Toisaalta maksullinen pysäköinti voi tarkoittaa myös sitä, että pysäköintialueella on varmemmin vapaata tilaa saatavilla. Joku toinen käyttäjä voi pitää sitä hyvänäkin palveluna, koska rahalla saa varmemmin tarvitsemansa palvelun. Helppoa ja kätevää siis.

Eihän tämä ensimmäinen kerta ole, kun kaupungit keksivät tarjota palveluitaan maksua vastaan. Toinen esimerkki on Mikkelistä, missä kaupunki on tuottanut ensilumenlatupalvelua innokkaimmille hiihtäjille jo useamman vuoden ajan. Ensilumenlatu on tykkilumesta tai edellisen talven lumista tehty latu niille, joiden sukset eivät malta odottaa luomulumesta luotuja latuja. Ensilumenladulle pääsee hiihtämään ennen varsinaisten latujen avautumista. Tämän vuoden marras-joulukuussa Mikkelissä ensilumenladuille myytiin 400 kausikorttia. Sillä saatiin katettua ladun tekemisestä ja ylläpitämisestä syntynyt 25 000 – 30 000 euron kustannus. Kun muut ladut aukeavat, lopetetaan ensilumenladun kausikorttien myynti. Tällä tavalla on pystytty tarjoamaan paremman saatavuuden parempaa palvelua niille, jotka ovat siitä valmiita maksamaan.

Voisiko samaa logiikkaa hyödyntää myös parkkipaikkojen suunnittelussa? Entä jos yksi parkkialue ei olisikaan kokonaisuudessaan maksuton tai maksullinen? Entä jos se olisikin jaettu eri lohkoihin, joista toista voisivat käyttää edullisuutta arvostavat ja toista helppoutta, nopeutta sekä varmuutta arvostavat? Oheistan tähän karttapohjalle laaditun luonnostelman alueen jakamisesta. Epäilläkseni siinä ei kuntalaisten yhdenvertaisuus pääsisi vaarantumaan. Mihin muihin julkisiin palveluihin tällainen ohituskaista voitaisiin rakentaa ilman että eksyttäisiin korruption puolelle?

Ehdotelma parkkialueiden järjestämiseksi Lahden satamatorille.

Palataan vielä siihen älykelloon ja saatavuuteen. Postissa odottava kello on uusinta Applen sarjaa. Apple on pitkän aikaa onnistunut kasvattamaan uutuustuotteidensa arvoa myymällä niukkuutta. Kun malttamaton ostaja joutuu odottamaan tuotteen saapumista pitkään, on ilo sitäkin suloisempi, kun uuden lelun hypistelyn voi viimein aloittaa. Tämä sama logiikka ei kuitenkaan välttämättä toimi arkipäivän palveluissa. Parkkipaikkojen niukkuus ja sopivan paikan etsiminen ei herätä samanlaista iloa etsijässään. Suosittelen siis huolella pohtimaan, kuinka parkkeerauskuviot järjestetään. Minä lähden nyt käymään postissa.

Iloista joulua!

Kiinalaiset haluavat suomalaista laatua

Suomen Lappi on alkanut pursuilla kiinalaisista turisteista. Lapista tullaan hakemaan pohjoista eksotiikkaa, hiljaisuutta, rauhaa ja turvallisuutta. Tässä on mukana monia kilpailutekijöitä, joita kilpailevat maat eivät pysty tuottamaan suurellakaan rahalla. Erinomainen kilpailuvaltti siis.

Voiko palveluntarjoaja kuitenkin tarjota jotain muutakin? Olen viime aikoina törmännyt useampaankin tapaukseen, joissa kiinalaiset haluavat ostaa nimenomaan suomalaisen tuotteen. Suomi mielletään myös korkean osaamisen ja laadun maana.

Eksyin syksyllä Punkaharjulla saunaan erään eteläsuomalaisen elektroniikka-alan osaajan kanssa. Löylyn lomassa tuli puhetta sähkötuotteiden kilpailutilanteesta. Kaikkea toimintaa ei ole ollut mielekästä siirtää Aasiaan, vaikka kustannustaso onkin ollut Suomea matalampi. Kun tuotteilta vaaditaan äärimmäistä toimintavarmuutta, ei aasialaiset halua itsekään ostaa kotimaansa tuotteita. Kun tuotteesta löytyy valmistusmerkinnän yhteydessä tieto Made in Finland, on se asiakkaalle tae hyvästä laadusta.

Kauppalehdessä oli vastikään juttu kiinalaisista turisteista. Suomessa käyvät kiinalaiset turistit ovat kiinnostuneita ostamaan Suomessa tehdyn matkamuiston. Monin paikoin tarjolla on kuitenkin aasiasta rahdattua halpatavaraa. Kiinalainen turisti on poikkeuksellinen tapaus rahankäytössään. Kuulin aiemmin parkitusta kalannahasta tarve-esineitä valmistavalta yrittäjältä näkemyksen saksalaisista turisteista. He ovat kuulemma hövelillä päällä, jos päättävät ostaa useamman kuin yhden postikortin. Kiinalainen turisti on ilmeisesti vaurastunut saksalaista nopeammin ja on kulutusinnossaan luottavaisempi vaurautensa pysyvyyteen jatkossakin. Ei kiinalainen turisti kuitenkaan niin äveriäs ole, että olisi valmis maksamaan huonosta laadusta. Siksi turisti tahtoo ostaa suomalaisen tuotteen.