Aatelisen hyvää teetä

Terve taas! Kesä on vierähtänyt nopeasti, mutta sen aikana on ehtinyt onneksi myös lepäämään riittävästi. Siinä sivussa olen ehtinyt näkemään taas mukavia palveluja.

Ennen kesää kehuin käyväni kesän aikana vähintään kerran kahvilla. Sen lisäksi kesään mahtui myös käynti teellä. Minua eniten puhutteleva teehetken viettopaikka on ehdottomasti Juvan Teehuone.

Teehuoneella puhuttelee erityisesti sen ympäristö. Teehuone on yksi Vehmaan kartanon liiketoiminnan muodoista. Tila on vanhaa aatelista perua ja sen historiaan mahtuu yhtä ja toista. Tuo aatelinen tausta huokuu jollain tavalla myös siitä, kuinka palvelu on tarjolla Teehuoneella. Kun moni paikka pyrkii olemaan trendikäs tai kotoisa, on Teehuone turvautunut toisenlaiseen lähestymistapaan. Keskellä savolaista maaseutua pääsee mukavasti pakoon todellisuutta. Kun astuu Teehuoneelle sisään, on kuin olisi siirtynyt englantilaiseen aristokraattien maailmaan. Teen kanssa tarjoillaan skonsseja. Tapetit eivät ehkä ole käsin maalattuja kuten kartanoiden saleihin kuuluu, mutta kuoseja ei varmasti löydä lähimmän rautakaupan hyllystä.

Tee tarjoillaan astiastosta, jota ei myöskään ole naapuruston muilla rouvilla kaapeissaan. Kokemus on vähintäänkin mieleen painuva. Tällaista toista samanlaista paikkaa ei varmasti löydy toista Suomesta. Kun kokonaisuus rakennetaan riittävän huolella, kaikkiin yksityiskohtiin ja niiden aitouteen huomiota kiinnittämällä, voi olla varma, että siitä jää myös asiakkaalle lähtemätön kokemus.

Kannattaa käydä kurkkaamassa ja ottamassa oppia, vaikka ei teemiehiä/-naisia olisikaan.

Saako paikallisvaluutalla parempaa palvelua?

Olen kirjoittanut blogia nyt hieman toista vuotta. On ollut mielenkiintoista seurata millaiset kirjoitukset ovat saaneet eniten lukijoita ja kommentteja osakseen. Yksi suosituimmista teemoista on liittynyt maksamiseen. Se on arkipäiväinen aihe, jonka kohtaa lähes päivittäin. Koska aihe on suosittu, aloitetaan tämä vuosi samalla teemalla. Tällä kertaa tarkastelussa on paikallisvaluutta.

Viime kesänä Sysmän kunta ilmoitti ottavansa käyttöön oman paikallisvaluutan, kuponkieuron. Kuponkieuro kelpaa maksuvälineenä ainoastaan paikallisissa yrityksissä. Oman rahan tavoite on saada sysmäläiset ja kesäasukkaat käyttämään enemmän Sysmän palveluja. Ajatuksena on siis luoda euron rinnalle rinnakkaisvaluutta, jota voi käyttää ainoastaan oman kunnan alueella. Sysmän kunta toimii kokeilussa ikään kuin keskuspankkina, laskee rahan liikkeelle ja lunastaa tarvittaessa kuponkieurot markkinoilta pois.

Yksi kuponkieuro vastaisi vaihtokurssiltaan yhtä euroa. Koska valuutta käy maksuvälineenä vain tietyissä paikoissa, ohjaa se kulutusta näiden palveluiden pariin. Näin valuutta suosii paikallisten yritysten tarjontaa. Mutta saako paikallisesta yrityksestä parempaa palvelua?

Kysymyksen vastaus ei ole mitenkään yksinkertainen. Ensin täytyisi tietää, mikä on hyvää palvelua. Yhtäältä paikallisten palveluiden käyttäminen lisää palveluiden säilymistä. Kun ihmiset käyttävät palveluita, on ne todennäköisesti saatavilla tulevaisuudessakin. Jos eurot valuvat maailmalle, on paikallisilla palveluilla pian lappu luukulla.

Toisaalta täytyy pohtia sitä, miten palveluilla käy kysynnän ohjautuessa vain paikallisiin palveluihin. Pienellä paikkakunnalla erikoispalveluja tarjoaa tuskin kovin montaa tahoa. Jos palveluntarjoajia on ainoastaan yksi, ollaan käytännössä monopolitilanteessa. Kun kilpailua ei ole, ei ole myöskään tarvetta kehittää omaa tarjontaa paremmaksi. Pahimmillaan paikallisvaluutta voi johtaa jopa palveluiden huonontumiseen.

On mielenkiintoista nähdä miten kuponkieuro vaikuttaa sysmäläiseen palvelutarjontaan. Mitä mieltä sinä olet kuponkieurosta?

Kiinalaiset haluavat suomalaista laatua

Suomen Lappi on alkanut pursuilla kiinalaisista turisteista. Lapista tullaan hakemaan pohjoista eksotiikkaa, hiljaisuutta, rauhaa ja turvallisuutta. Tässä on mukana monia kilpailutekijöitä, joita kilpailevat maat eivät pysty tuottamaan suurellakaan rahalla. Erinomainen kilpailuvaltti siis.

Voiko palveluntarjoaja kuitenkin tarjota jotain muutakin? Olen viime aikoina törmännyt useampaankin tapaukseen, joissa kiinalaiset haluavat ostaa nimenomaan suomalaisen tuotteen. Suomi mielletään myös korkean osaamisen ja laadun maana.

Eksyin syksyllä Punkaharjulla saunaan erään eteläsuomalaisen elektroniikka-alan osaajan kanssa. Löylyn lomassa tuli puhetta sähkötuotteiden kilpailutilanteesta. Kaikkea toimintaa ei ole ollut mielekästä siirtää Aasiaan, vaikka kustannustaso onkin ollut Suomea matalampi. Kun tuotteilta vaaditaan äärimmäistä toimintavarmuutta, ei aasialaiset halua itsekään ostaa kotimaansa tuotteita. Kun tuotteesta löytyy valmistusmerkinnän yhteydessä tieto Made in Finland, on se asiakkaalle tae hyvästä laadusta.

Kauppalehdessä oli vastikään juttu kiinalaisista turisteista. Suomessa käyvät kiinalaiset turistit ovat kiinnostuneita ostamaan Suomessa tehdyn matkamuiston. Monin paikoin tarjolla on kuitenkin aasiasta rahdattua halpatavaraa. Kiinalainen turisti on poikkeuksellinen tapaus rahankäytössään. Kuulin aiemmin parkitusta kalannahasta tarve-esineitä valmistavalta yrittäjältä näkemyksen saksalaisista turisteista. He ovat kuulemma hövelillä päällä, jos päättävät ostaa useamman kuin yhden postikortin. Kiinalainen turisti on ilmeisesti vaurastunut saksalaista nopeammin ja on kulutusinnossaan luottavaisempi vaurautensa pysyvyyteen jatkossakin. Ei kiinalainen turisti kuitenkaan niin äveriäs ole, että olisi valmis maksamaan huonosta laadusta. Siksi turisti tahtoo ostaa suomalaisen tuotteen.