Vielä vähän jonottamisesta…

Unohdin aivan edellisestä jonottamisjutusta kelvollisen ruuhkamittarin. Etelä-Savon sairaanhoitopiiri on lanseerannut päivystyksen ruuhkamittarin. Sen avulla voi arvioida jonotusaikaa. Tällä hetkellä systeemi kertoo onko päivystys ruuhkautunut vai ei. Varsinaista odotuksen kestoa se ei vielä kerro. Jos tuon tiedon saisi yhdistettyä palveluun, olisi se jo melkoisen kätevä systeemi.

Palvelun pitäisi näkyä tässä alla. Jos se ei jostain syystä sinulle näy, voit käydä katsomassa sitä tästä linkistä: Päivystyksen ruuhkamittari

Jonottaminen on laatuaikaa

Jonottaminen on laatuaikaa. Opin tämän mindfulness-kurssilla. Tiedän ihmisiä, jotka eivät ajattele asiasta aivan näin. Minun on itsenikin vielä vaikea ymmärtää, miten jonossa oleminen olisi ihmiselle hyväksi. Kurssilla opin, että silloin on aikaa keskittyä itseen. Hengittää ihan kaikessa rauhassa sisään ja ulos, eikä stressata ajan valumisesta hukkaan. Vaikka kuinka kiihdyttäisi pulssiaan, vilkuilisi hermostuneesti kelloaan ja miettisi tekemättömiä kotitöitä, joita juuri nytkin voisi olla tekemässä, ei se jouduta jonottamista ollenkaan.

Osa mindfulness-kurssin käyneistä varmaankin sisäisti tuon opin ja pystyy nykyisin aivan tyynesti odottamaan omaa vuoroaan nakkikioskilla, Kelassa tai Tokmannin avajaisten ämpärijonossa. Epäilen että enemmän on kuitenkin niitä, jotka mieluiten jättäisivät jonottamisen muille ja tekisivät itse jotain muuta. Valitettavasti ammattijonottajien tarjoama palveluvalikoima on vielä varsin suppea. Siksi jonottamisen mukanaan tuomaa turhautumista on tarpeen lieventää jollain keinoin.

Jonon muodostaminen on taitolaji. Joskus jono muodostuu yllättäen, toisinaan sen muodostumisen voi ennakoida. Ennakointi ja jonoutumiseen valmistautuminen on osa hyvää palvelua. Kun jonottamisesta tehdään ihmiselle siedettävää, vaikuttaa se myös palvelusta syntyvään kokonaisvaikutelmaan.

Jos jonotukseen ei varauduta etukäteen, on lopputulemana todennäköisesti melkoinen hässäkkä. Parhaimmillaan jonottajat keksivät itse erilaisia tapoja tehdä jonottamisesta siedettävämpää. Olin kerran ostamassa lippuja tapahtumaan, jonka ounastelin olevan melkoisen suosittu. Menin siksi lipunmyyntipisteelle jo hyvissä ajoin ennen myyntipisteen avautumista. Yllätys oli suuri, kun ovet olivatkin jo auki ennen virallista avaamisaikaa. Sisään päästyäni yllätysten määrä lisääntyi. Joku muukin oli keksinyt tulla paikalle hyvissä ajoin. Aulassa luikerteli pitkä jono lippuluukulle. Se sai kylmän hien helmeilemään alati kiristyvän piponi alla. Lippujen niukkuus pakotti minut matelemaan jonon hännille. Yritin laskeskella jonossa edelläni olevien määrää ja sitä mahtaisiko lippuja jäädä vielä minullekin. Lievää tyydytystä tunsin siitä, että jono kasvoi samaan aikaan takanani. Jostain syystä jonottamisen siedettävyys on jossakin suhteessa omaan paikkaan jonossa. Jonon hännällä olo on sietämätön, mutta hännän kasvaessa alkaa tuntea olonsa voittajaksi.

Tyydytyksen tunne oli kuitenkin väliaikainen. Joku jonon päähän ilmestyneistä koki jonottamisen myös tuohduttavaksi. Oman jonottamisen siedettävyyden lisäämiseksi tämä herra päätti tehdä itselleen jonotusnumerolapun. Mikä mainio idea. Moni hänen jälkeensä tullut päätti tehdä samoin. Minua alkoi aavistuksen mietityttämään, miten palvelujärjestys mahtaisi jatkossa toimia, kun toiset jonottivat kiltisti omaa vuoroaan ja toiset odottelivat vuoroaan numerolappu kädessään. Tässä vaiheessa ajattelin poistua paikalta. Palaisin paikalle myöhemmin tomun laskeuduttua.

Jonotusnumero on mainio tapa tehdä asioinnista sujuvampaa. Silloin asiakas pystyy arvioimaan sitä, kuinka monta asiakasta hänen edellään on. Parhaimmissa palveluissa tähän voidaan yhdistää myös tieto keskimääräisestä yksittäisen asiakkaan vaatimasta ajasta. Näin voidaan jopa näyttää kuinka paljon aikaa suurin piirtein asiakkaan vuoron alkamiseen on jäljellä. Parhaan suorituksen tässä tekevät erilaiset puhelinpalvelut, mutta fyysisten palveluiden yhteyteen tämän ei luulisi myöskään olevan mitenkään mahdoton temppu toteuttaa. Vielä parempi, jos tätä tietoa on saatavilla muuallakin kuin palvelupisteen välittömässä läheisyydessä. Joissakin terveyspalveluissa tieto on saatavilla nettipalvelun kautta kaiken aikaa. Oma lähikauppani kertoo palvelutiskin vuoronumeron myös keskellä liikettä sijaitsevassa kattotaulussa. Se mahdollistaa ostosten tekemisen muilla osastoilla, kun ei tarvitse kaiken aikaa väijyä lihatiskin nurkalla oman vuoron alkamista.

Joskus jonottamisesta voi tehdä asiakkaalle siedettävää myös ohjaamalla hänet edistämään asiaansa omatoimisesti. Oheisissa kuvissa on esillä paikallisen melontaseuran lähestymistapa kaluston vuokraukseen. Sen sijaan, että asiakas odottelisi tumput suorina vajan luona alueella liikkuvaa henkilökuntaa, voi hän aloittaa itsensä palvelemisen jo ennen asiakaspalvelijan paikalle saapumista. Näin lopullinen varusteiden valinta sujuu mutkattomammin ja melan varteen pääsee melkoisen paljon nopeammin.

Jonottamisesta voidaan tehdä siedettävämpää myös pyrkimällä jonojen välttämiseen. Katsastus on hyvä esimerkki siitä, miten palveluntarjoaja voi omilla toimillaan jakaa asiakaskuormaa tasaisemmin. Katsastusajan voi varata nettipalvelun kautta. Hintaporrastuksen avulla asiakkaita pyritään ohjaamaan hoitamaan asiansa silloin, kun palvelun käyttöasteet ovat matalammat. Asiakas selviää vähemmällä jonottamisella ja palvelut kuormittuvat myös vähemmän. Fiksua toimintaa kaikkien näkökulmasta. Jos paikan päällä joutuu jostain syystä kuitenkin jonottamaan, siivittävät kahviautomaatti ja päivän lehdet ajan kulumista.

Joskus jonossa on vain aivan pakko olla. Tällaisia tilanteita tulee vastaan vaikkapa lentokentällä. Kun kentälle on saavuttava hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä, jotta ehtisi tekemään lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen, jää väistämättä ylimääräistä aikaa tapettavaksi. Lentoyhtiöt ovat pyrkineet tekemään odottavan ajasta ihanaa järjestämällä asiakkailleen erilaisia lounge-tiloja. Niissä on mukava rentoutua ja kuluttaa ylimääräistä aikaa. Tarjolla voi olla jotain pientä purtavaa. Parhaimmillaan jonottamisesta voi jopa hieman nauttia.

Erityisen siedettävää jonottaminen voi olla yökerhon ovella. Se on oiva paikka tavata uusia ihmisiä ja kuulla kaikkein mielenkiintoisimmat tarinat. Yökerhon ovella on ylipäätään viimeinen mahdollisuus kuulla kyseisen illan aikana kenenkään puhetta. Oven toisella puolella ei kanssaihmisten ääntä sitten enää kuulekaan. Mutta siellä oven toisella puolella jonottaminen on mukavaa. Missä muualla jonottaminen voi tarjota niin paljon uusia mahdollisuuksia?

Mitä sinä olet tehnyt auttaaksesi asiakkaidesi jonottamista? Voisiko sinun jonosi olla loungemaisen leppoisa paikka? Saako sinun jonossasi kohdattua uusia ihmisiä? Voisiko jonossasi seisovalle tarjota kupin kahvia? Tai edes opastaa jonottavan palvelemaan asiaansa aavistuksen eteenpäin?

Joukkorahoitus – nykyajan osuusliike

Joukkorahoituksesta kohkataan nykyään paljon. Se mahdollistaa palvelun tuottajalle melko riskittömän tavan testata oman ideansa kysyntää markkinoilla. Joukkorahoituksen juuret kaivautuvat kulttuurin maaperään. Yhdeksi pioneeriksi on mainittu Marillion-niminen brittiläinen laulu- ja soitinyhtye. Vaikka yhtye on tehnyt niinkin loistavan levyn kuin Script for a Jester’s Tear, ei taloudellinen tulos ole ollut yhtä lennokas kuin kyseisen albumin sävelmät. Vuonna 1997 orkesteri halaji kiertueelle Yhdysvaltoihin, mutta kirstun pohja oli uhkaavasti näkyvillä. Kiertue oli vaarassa peruuntua, ennen kuin keksittiin kysyä faneilta, voisivatko nämä rahoittaa kiertuetta ennakkoon. Temppu onnistui. Bändiä etukäteen tukeneet saivat liput kiertueen keikoille. Näin yhtye sai riittävän matkakassan kokoon ja pääsi reissun päälle.

Seuraavaksi oli levyn teon vuoro. Edellisten levyjen suosion kalastelu ei ollut oikein tuottanut kunnollista tulosta. Levy-yhtiö ei ollut enää innostunut kustantamaan levyä yhtyeelle, jonka odotettiin jo ohittaneen suosionsa kirkkaimman huipun. Työn alla olleen levyn kohdalla päätettiin kokeilla hyväksi havaittua keinoa: entä jos taas lähestyttäisiin fanien kukkaroita etukäteen? Faneille tarjottiin mahdollisuutta maksaa oma levynsä jo ennen äänitysten alkamista. Korkona sijoitukselleen projektiin osallistunut sai nimensä levyn kansilehdykälle. Varainkeruu onnistui taloudellisesti erinomaisesti. Levy saatiin tehtyä ja tyytyväiset fanit saivat omat kappaleensa sekä nimensä ikuistetuksi osaksi kansitaidetta. Menestys sai monet miettimään mallin kopioimista omiin tarpeisiinsa.

Joukkorahoitusta on tarjolla nykyisin useassa paikassa. Kulttuurituotteita myydään esimerkiksi suomenkielisessä mesenaatti.me-palvelussa. Tämän palvelun toimintalogiikka on hyvin samantapainen Marillionin alkuperäisen mallin kanssa: fani/kuluttaja/asiakas maksaa artistille etukäteen summan, jonka vastineeksi saa myöhemmin pääsylipun, tuotteen tai jonkin muun hyödykkeen. Parhaimmillaan mesenaatti.me on lisännyt kulttuuritoimijoiden luovuutta ja tuotteistamistaitoja. Enää tarjolla ei ole vain pääsylippuja. Niiden ohella ennakkoon rahansa likoon laittanut voi saada vaikka kutsun ennakkonäytökseen, taiteilijatapaamiseen tai jopa nimikkoteoksen. Varsin monelle kulttuurin ystävälle nämä ovat lisäarvoa tuottavia palvelun osia. Niistä ollaan siksi myös valmiita maksamaan.

Joukkorahoituksen mahdollisuudet on havaittu myös kulttuurikentän ulkopuolella. Amerikkalainen Kickstarter.com on suurin alan kansainvälisistä palveluista. Tässä palvelussa on tarjolla kulttuurituotteiden ja -palveluiden lisäksi mm. ruokaa, pelejä ja vaatteita. Toimintalogiikka on pysynyt edelleen samana: maksa ensin, saat lopullisen tuotteen sitten joskus. Palvelun tai tuotteen kehittäjäksi voi ryhtyä käytännössä kuka tahansa. Omaa ideaa markkinoidaan tekstin ja kuvien avulla. Idealle määritellään hinta ja minimitavoite, jonka verran osallistujia vähintään tarvitaan, jotta projekti voidaan toteuttaa. Minimimäärä määritellään, jotta tuotannosta saadaan tehokasta. Hyödykkeitä on tehtävä riittävän iso määrä, jotta yksikkökustannus saadaan painettua riittävän alas. Jos tilauksia ei tule tarpeeksi, palautuvat rahat takaisin niitä sijoittaneille. Näin toiminta on riskitöntä myös uusien palveluiden asiakkaille.

Toimintamalli mahdollistaa helpon tavan testata oman ideansa kysyntää. Jos kysyntä on riittävää, uskaltautuu moni perustamaan idean ympärille pysyvämpää liiketoimintaa. Joukkorahoitusta on keksitty hyödyntää liiketoiminnan rahoittamiseen laajemminkin. Joukkorahoituksella on mahdollista tehdä myös osakesijoituksia. Joukkorahoitus on ollut osaltaan yksi suomalaisen pienpanimobuumin mahdollistajista. Moni panimo on onnistunut kasvattamaan toimintaansa hankkimalla investointeihin ja markkinointiin rahoitusta. Tämä on tapahtunut myymällä pienpanimon osakkeita. Enää ei siis myydä asiakkaille lopputuotetta vaan yritystä, joka tuotteen valmistaa. Olen itsekin käyttänyt tällaista palvelua ja sillä tavoin ryhtynyt panimomoguliksi. Panimobisnes ja ravihevoset ovat tunnetusti menestyvän sijoitustoiminnan perusta.

Varsinaista tuottoa joukkorahoitus ei ole toistaiseksi vielä tuonut. Enemmänkin se on tuonut mukanaan osallistumisen mahdollisuuden pienpanimon toimintaan ja tarinaan. Minulla ja muilla panimon omistajilla on yhteinen agenda, jota haluamme viedä eteenpäin. Kyse on vähän niin kuin nykypäivän osuusliikkeestä. Viljamakasiinin osakkuutta en nykypäivänä oikein voi hankkia, mutta yhdessä omistettu pienpanimo tuo hieman samaa tunnelmaa kuin lainajyvästö menneillä vuosikymmenillä. Tästä saa myös aikaan hyvän keskustelunaiheen monessa tilanteessa. Kaupassa käydessä on myös mukava tarkistaa onko hyllyyn ilmestynyt uusia oman firman tuotteita.

Joukkorahoitus on parhaimmillaan mainio tapa pienelle ja isommaksi tahtovalle toimijalle testata omia ideoitaan ja niiden kysyntää. Se taipuu luovan toimijan käsissä yllättävän moniin käyttötilanteisiin. Oikein käytettynä se mahdollistaa myös asiakaskunnan sitouttamisen osaksi omaa tarinaa.

Itsepalvelukauppa

Myyjätön kauppa on auki ympäri vuorokauden. Uusi kauppatyyppi on vasta kokeilussa.

Lähde: Espoossa avattiin ruokakauppa, jossa ei ole yhtään myyjää – ”Oikeastaan tämä on kuin valtava automaatti” – Kaupunki – Helsingin Sanomat

Pohditaan kaupassa käynnin helpottamista vielä kerran. Siirrytään sitten muihin aiheisiin. Jo viime keväänä vastaan tuli Hesarin uutinen itsepalvelukaupoista. Näitä on kokeilussa ainakin Espoossa – itse en ole päässyt mallia kokeilemaan. Tällainen voisi olla hyvä olemassa. Omaan lähikauppaan on matkaa pari kilometriä. Lähettyvillä ei ole myöskään mitään kioskin tapaista, josta voisi käydä hätätapauksessa hakemassa kahvimaitoa. Myöhemmin syksyllä ensimmäinen myyjätön kauppa tulee Lahteenkin. Paikkaan, jossa aiemmin oli Suomen lähikaupan myymälä.

Pienessä kaupan yksikössä merkittävä osa kustannuksista syntyy henkilöstökuluista. Myyjättömässä kaupassa nämä kulut ovat merkittävästi pienemmät. Myyjättömässä kaupassa automaatiota on lisätty. Asiakas tunnistetaan maksukortin avulla. Asiakas valitsee automaatista tarvitsemansa ostokset. Ne veloitetaan suoraan hänen kortiltaan. Automaatista saatava valikoima on suppeampi kuin perinteisessä kaupassa. Siten se soveltunee paremmin juuri akuuttien täydennysten tekemiseen paikoissa, joissa kauppaan on muuten pitkä matka. Ajan kanssa varmasti selviää, kuinka paljon tällaiselle palvelulle on kysyntää. Mitä tuotteita tällaisessa kaupassa pitäisi ehdottomasti olla saatavilla?

Lisää älyä kaupassa käyntiin

Ruotsissa käydessäni näin kaupassa asiakkaiden käyttävän skannereita. Niiden avulla asiakas saattoi tehdä ostoksensa nopeasti ja vaivattomasti.

Kauppaan tullessaan asiakas ottaa kaupan aulasta skannerin mukaansa. Kaupassa asiakas kerää tuotteet koriin tai kärryyn. Jokaisen tuotteen kohdalla skannataan viivakoodi samalla, kun se kerätään kyytiin. Normaalistihan se tehdään kassalla. Kun kaikki on valmista, voidaan ostokset maksaa skannerin ja pankkikortin avulla. Näin vältytään yhdeltä ylimääräiseltä vaiheelta: ostosten nostelemiselta liukuhihnalle. Oikein virtaviivaisen suorituksesta saa, jos ostokset kerää hyllystä suoraan omaan ostoskassiin.

Osataan sitä onneksi Suomessakin. Joistain kaupoista löytyy nykyisin jo älykärryjä. Älykärry on tabletin ja ostoskärryn yhdistelmä. Tablettiin on kärryn paikannuksen mahdollistavaa teknologiaa. Sen avulla kärryn sijainti saadaan selville myös sisätiloissa. Tämä muuttuu hyödylliseksi ominaisuudeksi, kun se yhdistetään kaupan valikoimatietoihin ja tuotteiden kohtaamisjärjestykseen. Näin kaupassa on helpompi suunnistaa haluamiensa tuotteiden luokse.

Eniten tästä on hyötyä, jos käyttää kärryn ostoslista-toimintoa. Silloin haluamansa tuotteet voi syöttää aluksi ostoslistaan. Tabletin kosketusnäytöllä naputtelemalla tämä vaikuttaa varsin työläältä ja aikaa vievältä vaiheelta. Jos oman valmiin ostoslistan voisi lähettää kärryyn esimerkiksi bluetoothin välityksellä, saataisiin tästä vaiheesta miellyttävämpi.

Jos kauppaan mennessä ei ole vielä valmista ostoslistaa eikä mieleen tule taaskaan mitään, mitä haluaisi kokata, voi turvautua älykärryn tarjoamiin resepteihin. Sopivan reseptin valitsemalla saa myös siihen kuuluvat raaka-aineet ostoslistalle. Kätevä toiminto, joka on tullut tutuksi jo ruoan verkkokauppakokeilun yhteydessä.

Tämän lisäksi älykärry pitää huolen siitä, ettei parhaat tarjouksetkaan jää käyttämättä. Minä en ole koskaan oppinut leikkaamaan tarjouskuponkeja mukaani. Ehkä sähköisesti kärryjen mukana kulkevat kupongit tekevät kaupassa käynnistä helpompaa.

Älykärryt ovat parhaimmillaan varmasti silloin, kun vierailee vieraassa kaupassa, jonka hyllyjärjestys on vieras. Myös silloin, kun täytyy etsiä jotain harvinaisempaa ostettavaa, on tuotteiden löytäminen todennäköisesti helpompaa. Näillä tavoilla kaupassa käymisestä voi tehdä siedettävämpää myös niille, jotka eivät siitä juurikaan nauti.

Tuoretta kahvia suoraan postiluukkuun

Olen ostanut verkkokaupasta viime aikoina melkoisesti erilaisia elintarvikkeita. Ruoan verkkokauppakokeilu suorastaan villitsi minut. Pian sen jälkeen päätin kokeilla kahvin tilaamista kotiin. Se oli tehty ihanan helpoksi.

Näin kesällä uutisen uudesta palvelusta, joka toimittaa kahvia suoraan kotiin. Niin kuin kerroin, on kaupassa käynti minulle vaikeaa. Kahvihylly on yksi pahimmista paikoista. Valikoimaa on niin valtavasti, että valinnan tekeminen on tuskallisen hidasta. Tässä nettipalvelussa joku tekee päätöksen puolestani, kunhan olen ensin kertonut hieman kahvittelutottumuksistani.

Palvelu löytyy täältä: www.slurp.coffee. Kahvitoiveista kerrotaan palveluun vaiheittain. Ensin valitaan kahvin tummuusaste. Itse pidän tummasta paahdosta, koska se tulee paremmin toimeen vatsani kanssa. Palvelu kysyy seuraavaksi kahvin valmistustapaa (suodatin, presso, mokka vai espresso). Tämän jälkeen esitetään toivomus siitä toimitetaanko kahvi papuina vai jauhettuna. Oman kahvin kulutuksen mukaan voi päättää kerrallaan toimitettavan kahvin määrän. Määrän arviointia on helpotettu taulukolla jossa päivittäin juotavien kupillisten ja kertatoimituksen määrä on yhdistetty toisiinsa.

Kahvitoimitukset voi tilata saapumaan automaattisesti kotiin kahden tai neljän viikon välein. Päätin itse kokeilla kahden viikon väliä. Näin kahvi pysyy tuoreempana. Pidemmällä toimitusvälillä säästäisi hieman toimituskuluissa. Nyt on kaikki tarvittavat tiedot on annettu ja tilauksen voi jättää.

Tilausta tehdessä maksetaan ensimmäinen erä kahvia. Samalla sitoutuu siihen, että tulevat erät veloitetaan automaattisesti kortilta tai tililtä seuraavan toimituksen yhteydessä. Tilausta voi muuttaa koska tahansa. Minusta tämä on helpoksi ja käteväksi tehty systeemi.

Kahvinautinto

Ensimmäisestä tilauksesta meni muutama päivä siihen, kun postilaatikkoon oli ilmestynyt ensimmäinen erä kahvia. Kahvi pääsi nätisti perille, vaikka postilaatikkomme on melkoisen ahdas. Toisinaan postilaatikosta löytyy ilmoitus suurikokoisen lähetyksen saapumisesta. Saapunut lähetys täytyy käydä noutamassa postista. Tällä kertaa tätä ongelmaa ei ollut. Vaikka kahvi oli jämäkästi pakattu, oli se silti saatu upotettua postilaatikon uumeniin. Postinjakajan työtä oli helpotettu pakkaukseen painetuilla ohjeilla. Jos kahvitoimitus pitäisi käydä noutamassa lähikaupasta, ei se juurikaan eroaisia normaalista kahviostosreissusta. Yllättävän pienellä asialla tästäkin on saatu asiakkaalle helpompi osa palvelua.

Vaikka postinjakaja oli joutunut käyttämään voimaa ja taitoksia saadakseen kahvin mahtumaan luukusta sisään, oli sisältö kuitenkin vahingoittumaton. Kuljetuspakkauksen sisältä löytyi vielä toinen pussi, jonka kätköissä kahviaarre oli piilotettuna.

Tämä kuva on tässä, jotta voit kuvitella miten herkullinen tuoksu vastikään paahdetusta kahvista leijailee pakettia avatessa.

Kahvipaketin saapuessa ei vielä tiedä, mitä kahvia seuraavaksi pääsee maistelemaan. Kahvin tiedot on painettu tarralle, joka on puolestaan liimattu kahvipakkauksen kylkeen. Tällä kertaa saapunut kahvi oli kustavilaista käsityötä.

Valmistajan lisäksi pakkauksesta löytyy luonnehdinta kahvista, tiedot papujen alkuperästä ja paahtamisajankohdasta. Omassa postiluukussa kahvi oli pari päivää paahtamisen jälkeen. Pieni miinus liittyy paahtoasteeseen. Tilauksen yhteydessä valitsin paahtoasteeksi tumman. Toimitettu kahvi oli paahtoasteeltaan 4/7. Keskivertosuomalaisen mittakaavallahan tuo tarkoittaa jo tummaa paahtoa, vaikka liikutaankin vasta asteikon puolessa välissä. Omaan makuuni kahvi saisi olla vielä pari piirua tummempaakin. Tuon kohdan palvelu voisi jollain konstilla vielä korjata. Sen jälkeen kokonaisuus toimisi kuin kuppi kahvia. Mukavia kahvihetkiä!

Ruoan verkkokauppa – hot or not?

Minä en pidä kaupassa käymisestä. Ruokaostokset on kuitenkin pakko tehdä. Ruokakaupassa käyminen on todella vaikeaa. Jos sinne menee nälkäisenä, mieli tekee ostaa ihan kaikkea mahdollista. Jos taas on syönyt itsensä kylläiseksi ennen kauppaan menemistä, mieleen ei tule mitään mitä haluaisi seuraavan vuorokauden aikana syödä.

Edellä kuvatut ongelmat olen tunnistanut jo hyvän aikaa sitten. Siksi olen tehnyt ruokaostosten suunnittelua etukäteen. Taktiikkanani on ollut marttamaisesti laatia viikon ruokalista etukäteen. Kun kaikki tulevan viikon ateriat on valittu, on seuraavana aterioiden purkaminen ainesosiinsa. Näistä muodostuu sitten ostoslista yhdessä välipalojen ynnä muiden aterioita täydentävien ostosten kanssa. Tässä taktiikassa huonona puolena on se, että makaronilaatikko ja tilliliha toistuvat siinä turhan usein.

Ruokalajien monipuolistamisessa erilaiset reseptipalvelut ovat ylivetoja. Yhden sellaisen kautta päädyin lopulta myös ruoan verkkokauppaan. Ruoan ostaminen verkosta tuntuu jotenkin arveluttavalta. Siihen kytkeytyy hieman samanlaista painolastia kuin auton renkaiden vaihtamiseen. Kyllä jokaisen täytyy vaihtaa itse autonsa renkaat ja tehdä ruokaostoksensa. Muuten ei ole tolkun ihminen. No koska en ole aikoihin vaihtanut enää autoni renkaita, päätin käyttää palvelua myös tässä tapauksessa ja kokeilla miltä ruoan tilaaminen verkosta tuntuisi.

Reseptit minut tälle tielle tosiaankin ajoivat. Löysin erään reseptin, joka vaikutti varsin toteuttamiskelpoiselta. Reseptiä esittelevällä sivulla oli painike, joka lisäisi reseptin tuotteet ostoskoriin. Painoin rohkeasti painiketta ja huomasin oikean ylälaidan ostoskorikuvakkeen näyttävän kymmentä tuotetta korissa. Olipa yksinkertaista. Avasin ostoskorin. Toden totta – äskeisen reseptin ainesosat olivat nyt ostoskorissa. Etsin vielä toisen reseptin, josta olin aiemmin haaveillut. Avasin sen ja lisäsin ainekset ostoskoriin. Siellä ne nyt olivat. Kahden ruokalajin tarvikkeet. Olipas tämä helppoa.

Seuraavaksi päätin täydentää ostoskoria välipaloilla. Kirjoitin hakukenttään ”avokado”. En tiennytkään avokadotuotteita olevan niin paljon. Etsimäni hedelmän ohella näytöllä oli erilaisia tahnoja, jugurtteja ja ties mitä smoothieita. Lisäsin avokadot mukaan. Pian ostoskori pursuili kaikkea, mitä olinkin tarvinnut.

Kun kaikki tarvittava oli korissa, tarkistin vielä korin sisällön. Ensimmäisenä lisäämissäni resepteissä oli mukana aineksia, joita kotoa jo löytyi. Poistin listalta valkopippurin ja suolan. Sen jälkeen etenin tilauksen seuraavaan vaiheeseen.

Sen jälkeen minun piti valita aikaikkuna ostosten toimitukselle. Jokaisena arkipäivänä tarjolla oli kolme vaihtoehtoa: aamu, iltapäivä ja ilta. Valitsin näistä maanantai-illan. Sitten vielä raksi ruutuun, että olin lukenut toimitusehdot ja ei muuta kuin kassalle.

Mutta mitä ihmettä. Tässä vaiheessa palvelussa meni jokin bitti poikittain, eikä maksua päässyt tekemään. Palvelu pyysi mitä kohteliaimmin palaamaan takaisin tilausprosessin alkuun ja yrittämään uudestaan. Ostoskori oli onneksi tallella. Yritin viedä sen virtuaalisen kassan läpi uudestaan asiassa kuitenkaan onnistumatta. Jätin ostoskorin odottelemaan virtuaalikaupan kassalle ja kävin käsiksi muihin askareisiini. Päätin kokeilla ostosten tekemistä myöhemmin uudelleen.

Muutaman tunnin päästä kokeilin kaupan toimintaa uudestaan. Ostosten tekeminen tyssäsi jälleen samaan kohtaan. Ei auttanut. Näytti uhkaavasti siltä, että joutuisin suoriutumaan ostoksista ihan perinteisin menoin. Onneksi ostoskorin sisältö oli pysynyt kaiken aikaa tallessa. Ostokset olivat asettuneet ostoskoriin kauniisti teemoittain. Kopioin sen mukaan matkaan ja päätin käydä seuraavana päivänä kaupassa.

Seuraavana päivänä suuntasin kauppaan ostoslistan kanssa. Kaupassa asioiminen oli yllättävän helppoa ostoslistan kanssa. Ostoskorin sisältö oli asettunut listaan kauniisti kohtaamisjärjestyksen mukaisesti. Jokainen osasto oli erikseen otsikoituna ja kunkin otsikon alta löytyivät siihen kuuluvat tavarat. Kyytiin keräileminen oli lähes nautinnollista. Ostoskärryralli oli tällä tavoin valmis melkoisen pian. Selvisin kassastakin läpi ensimmäisellä yrittämällä. En saanut liukuhihnalla yhtään ilmoitusta palvelinvirheestä ja kohteliasta ohjausta takaisin kaupan tuulikaappiin.

Kotona ostoksia purkaessani sain päähäni vielä seuraavan kuningasajatuksen. Nyt minun on mahdollista verrata ostoskorin hintoja kivijalka- ja nettikaupan välillä. Kun olin saanut ostokset jääkaappiin, avasin netissä edelleen kummittelevan ostoskorin. Netin ostoskorissa ja kauppakuitissa oli täsmälleen sama sisältö. Kivijalassa tehdyt ostokset olivat noin seitsemän euroa halvemmat kuin nettikaupan ostoskori. Lisäksi netistä tilattaessa ostosten hinnan lisäksi täytyy maksaa erillistä toimitusmaksua kymmenen euroa. Yhden kaupassa käynnin välttämisen kustannus on siis noin 17 euroa. Sillä rahalla saa noin tunnin enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän koetellut hermot.

Ei kuulostanut mahdottomalta panostukselta. Päätin antaa verkkokaupalle vielä toisen mahdollisuuden. Kävin kokeilemassa verkkokauppaa uudestaan. Nyt palvelin oli saatu tunkattua pystyyn. Tilauksen olisi päässyt tällä yrityksellä jo maksamaankin. En kokenut tarvitsevani toista samansisältöistä ostoskoria, joten päätin odotella seuraavaa ostoskertaa.

Sunnuntaina oli taas aika pohtia seuraavan viikon ruokalajeja. Edellisellä kerralla tutuksi muodostunutta kaavaa seuraillen etsin ensin muutaman hyvän reseptin ja lisäsin ne ostoskoriin. Sitten välipalat ja muut tykötarpeet kyytiin. Vielä kotoa jo löytyvien ainesten poisto korista ja tilaus matkaan. Tällä kertaa toimitus meni sujuvasti perille asti.

Seuraavana päivänä tilaamani ostokset saapuivat sovitun aikaikkunan sisällä kotiovelle. Ostokset olivat siististi pakattuina. Kylmäketjusta oli pidetty huolta. Hedelmät ja vihannekset vaikuttivat tuoreilta ja hyväkuntoisilta. Päiväyksellisissä tuotteissa oli vielä reilusti käyttöaikaa jäljellä.

Hevi-tuotteiden määriä täytyy näköjään vielä määritellä tarkemmin. Ostoskoriin kuului punajuuria. Niitä lisättiin sinne kappaleittain. Nettikauppa arvioi yhden painoksi n. 80 grammaa. Päätin tilata niitä 5 kappaletta. Yllättäen kauppakassin mukana niitä tulikin puolitoista kiloa. Kokoarvio ei osunut siis ihan nappiin. Tästä selviää onneksi tekemällä vähän reilumman kattilallisen borssia.

Kurkun kohdalla tilanne oli puolestaan päin vastoin. Olin lisännyt ostoskoriin luomukurkun. Sellaista ei ollut valikoimissa. Keräilijä oli joutunut miettimään sen tilalle korvaavaa tuotetta. Vaihtoehtoina olivat olleet ilmeisesti kurkku ja snack-kurkku luomuna. Ilman tarkempia ohjeita keräilijä oli päätynyt priorisoimaan luomuutta. Sen seurauksena ostoskassista löytyi pikkuruinen kurkku. Ehkä sillä pärjää seuraavaan ostoskertaan asti.

Kokonaisuutena tämä vaikutti hyvältä kokeilulta. Hevi-tuotteiden määriin täytyy kiinnittää jatkossa huomiota ja kirjata keräilijälle tarkemmat ohjeet siitä, mitä on vailla. Tiedä vaikka tästä muodostuisi tapakin. Jos järjestelmä toimii jatkossa luotettavasti, voi tämä hyvinkin korvata ainakin osan kauppareissuista omalla kohdallani. Juuri tällainen helposti käytettävä palvelu tekee arjesta nautittavampaa.

Jakamistalous

Kirjoitin aiemmin alustataloudesta ja siihen liittyvistä näkökulmista. Jatkan nyt jakamistaloudesta. Jotkin alustatalouden yritykset toimivat samalla myös jakamistaloudessa. Mitä jakamistalous siis on?

Jakamistaloudessa on kyse siitä, että kuluttaja jakaa jonkin omistamansa hyödykkeen myös muiden kuluttajien käyttöön. Tällainen hyödyke voi olla vaikka pakettiauto, jota vuokraat esimerkiksi muuttoa tekeville silloin, kun et itse sitä tarvitse. Pakettiauton käyttöönsä saavan ei siis tarvitse itse omistaa pakettiautoa. Auton omistaja saa puolestaan korvauksen autonsa käytöstä. Kuluttaja astuu tässä siis autovuokraamon tontille.

Ihmisten kulutuskäyttäytymisessä on tapahtunut muutos. Kaikkia mahdollisia koneita, laitteita ja välineitä ei enää haluta omistaa itse. Monelle riittää, että käyttöoikeuden saa silloin kuin sitä tarvitsee. Kesämökki on mukavampi vuokrata viikoksi. Samalla ei tarvitse kantaa huolta kiinteistöveroista ja mökin talviunille saattelemisesta. Autoilukin on helpompaa, kun autoa ei omista. Silloin sitä ei tarvitse myöskään katsastaa tai yrittää muistaa milloin seuraavan määräaikaishuollon hetki onkaan. Vene, tekstiilipesuri, laminaattileikkuri ja laskettelusukset ovat yhtä lailla tavaroita, joita tarvitsee vuoden varrella harvakseltaan. Siksi yhä harvempi niitä haluaa itse omistaa.

Kiinassa ollaan jakamistaloudessa varsin pitkällä. Valtava ja innovatiivinen maa on pullollaan sovelluksia, joilla voi vuokrata mitä mielikuvituksellisempia asioita. Edellä mainittujen asioiden lisäksi Kiinassa on mahdollista myös vuokrata vaatteita. Ja nyt ei puhuta mistään juhlahepeneistä vaan ihan tavallisista arkeen sopivista vaatteista. Sillä tavoin vaatteet ovat todennäköisesti tehokkaammassa käytössä ja ympäristölle aiheutuva kuormitus vähenee. Kiinalainen ravintola-asiakas voi myös tilata sovelluksella itselleen juoppokuskin. Jakamistaloutta sekin.

Jakamistaloudessa moni alustatalouden toimija (esim. Uber ja Airbnb) tarjoaa mahdollisuuden hyödykkeen omistajan ja sen tarvitsijan kohtaamiseen. Alustan kautta toimijat löytävät toisensa ja voivat sopia käytön ajankohdasta ja hinnasta. Alustojen mahdollistavat riittävän kysynnän ja tarjonnan, joiden avulla hyödykkeet saadaan tehokkaaseen käyttöön.

Jakamisen edelläkävijät eivät ole saaneet puolelleen varauksetonta hyväksyntää. Henkilöliikenteen palveluja taksien rinnalle tarjoamaan tulleen Uberin toiminta on useissa maissa (myös Suomessa) toistaiseksi laitonta. Yrityksen on kerrottu myös kannustavan kyytien tarjoajia laittomaan toimintaan. Uber onkin ilmoittanut vetäytyvänsä Suomesta toistaiseksi siihen asti, kunnes lainsäädäntö mahdollistaa yrityksen toiminnan. Uberin uhka on saanut taksit panostamaan entistä enemmän palveluihinsa. Nyt taksin voi tilata monissa kaupungeissa jo kännykällä. Mikkelissä taksit ovat ottaneet käyttöön vyöhykemaksun. Näin asiakas pystyy etukäteen tarkistamaan kuinka paljon taksimatka tulee maksamaan.

Airbnb:n toiminta perustuu kotien vuokraamiseen. Siinä yksityiset henkilöt vuokraavat kotiaan suoraan toisille yksityisille henkilöille. Vuokralle voi tarjota huoneen, koko asunnon tai esimerkiksi kesämökin. Majoitusta tarvitaan yleensä lyhyeksi aikaa. Airbnb:n tarjoamat vaihtoehdot kilpailevat hotelleiden kanssa. Olen itse kokeillut tätä vaihtoehtoa pariin otteeseen. Parhaimmillaan se on tarjonnut eksoottisia majoitusmahdollisuuksia ulkorakennuksessa tai kummitustalossa, joita ei varmasti muuten olisi tullut kohdattua.

Airbnb:n toiminnassa on myös nähty ongelmia. Asuntoa vuokraavan henkilön naapurit voivat raportoida meluongelmista satunnaisten vieraiden vuoksi. Tällaisten ongelmien varalta järjestelmässä on vertaispalautemahdollisuus, jossa sekä vuokraajat että vuokranantajat voivat antaa arvion vuokrauksen onnistumisesta. Näin häiriköt voidaan tunnistaa jo etukäteen.

Amsterdamissa ollaan huolissaan myös siitä, että Airbnb tyhjentää kaupungin keskustaa. Kun kaupungin suosio turistikohteena on kasvanut, on se saanut aikaan myös uuden ilmiön asuntorintamalla. Asuntosijoittajat ostavat asuntoja keskusta-alueelta turisteja varten. Aiemmin asunnot on vuokrattu pitkäaikaisille vuokralaisille, mutta nyt kannattavampaa on vuokrata asuntoja lyhytaikaiseen käyttöön turisteille. Sen seurauksena vuokrat alueella voivat nousta ja pitkällä aikajänteellä vaikutus asukaslukuun voi olla negatiivinen.

Lahden kirjastosta voi lainata mm. liikuntavälineitä

Kirjastokin on tavallaan jakamistaloutta. Sen palveluista ei tarvitse maksaa mitään. Kirjastot ovat innovoineet uusia palveluita jakamistalouden innostamina ja tarjoavat nykyisin paljon erilaisia asioita lainattavaksi. Kirjastosta voi lainata esimerkiksi sähkönkulutusmittarin, kävelysauvat tai frisbeegolfkiekkoja.

Jakamistalous on nähty usein kuluttajien välisen kaupankäynnin muotona. Se voi kuitenkin tarjota mahdollisuuksia myös yrityksille. Henkilöstövuokraus on väljästi tarkasteltuna jakamistaloutta. Millaisia hyödykkeitä sinun asiakkaasi tarvitsevat, mutta eivät halua itse omistaa? Mistä kanavasta tai alustalta asiakkaasi voivat löytää heille tarjoamasi jakamisen kohteet?

Alustatalous

Nykyisin puhutaan paljon alustataloudesta. On jopa väitetty sen olevan yksi Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksista. Enää pitäisi tietää mikä alustatalous on ja millaisia mahdollisuuksia se voi tarjota?

Alustataloudessa yritys tarjoaa jonkin alusta, jonka avulla muut toimijat voivat myydä palveluitaan ja tuotteitaan. Alustan tarjoava yritys ei siis ole itse kaupankäynnin ostava tai myyvä osapuoli. Idea ei itse asiassa ole uusi. Analogisessa maailmassakin on alustatalouksia. Tori on alusta, joka mahdollistaa kauppaiden myydä tuotteitaan kaupunkilaisille. Keltainen pörssi oli alusta, joka mahdollisti tavaranhaltijoiden etsiä tuotteilleen ostajia. Nykyisin nämä palvelut ovat vain korvaantuneet sellaisilla palveluilla kuin tori.fi tai huuto.net.

Globaaleilla markkinoilla alustatalouden isoja toimijoita ovat esimerkiksi AliBaba, Amazon, Uber, Airbnb ja Facebook. Iso osa niiden tarjoamasta sisällöstä on asiakkaiden tuottamaa.

Mitä mahdollisuuksia alustatalous siis voi tarjota?

Ensiksikin kannattaa selvittää, mitkä ovat oman toimialan tärkeimmät alustat. Omat tuotteet tai palvelut kannattaa olla saatavilla siellä, missä potentiaaliset asiakkaatkin liikkuvat.

Toiseksi kannattaa miettiä, olisiko omalle toimialalle tarpeen luoda vastaavaa alustaa. Pizza-Online tai AutoJerry ovat molemmat olleet jossain vaiheessa pieniä toimijoita, mutta ovat hiljalleen nousseet oman alansa tärkeiksi alustoiksi. Miten alustat voisivat auttaa sinua ja asiakkaitasi löytämään toisensa?

Alustan ei ole pakko olla digitaalinen. Vanha kunnon Siwa oli hyvä esimerkki alustasta. Samasta paikasta saattoi nostaa käteistä sekä noutaa lottovoitot, paketit ja kylpylälahjakortit. Voitko sinä tarjota alustan yhteistyökumppaneidesi palveluille?

Alustatalouteen liittyvistä mahdollisuuksista on perustettu oma sivustonsakin. Kannattaa käydä tutustumassa millaisia vinkkejä sieltä aiheesta löytyy. http://www.alustatalous.fi/

Lomalla helvetissä

Kesän helteet ovat toivottavasti vasta tuloillaan, mutta loma alkaa olla lopussa. Kesän aikana on ehtinyt käymään monella suunnalla ja matkaan on jäänyt levännyt mieli. Samalla on tietysti täytynyt tutustua matkan varrelle osuneisiin palveluihin. Kerron niistä lisää syksyn mittaan. Tässä kokemuksia yhden kohteen palveluista.

Kesäkuussa vierailemani kohde ei jättänyt muuta vaihtoehtoa kuin otsikoida tämä kirjoitus klikkiotsikoiden hengessä. Kohteena oli Helvetinjärven kansallispuisto. Vaikka perisuomalaiseen tapaan vettä satoi tälläkin kertaa, ei tämä retki ollut niin helvetillinen kuin otsikko antaa ymmärtää.

Kansallispuistot ovat mukavia retkikohteita. Niissä voi käydä päiväretkellä tai viipyä pidempäänkin. Helvetinjärvellä käytiin pyörähtämässä päivän mittaisella visiitillä. Vierailuajankohdaksi sattui maanantai juhannuksen jälkeen, eikä paikalla ollut ruuhkaa. Muutama muu auto oli oman kaaramme lisäksi parkkipaikalla.

Kansallispuistojen palvelutarjonnoissa on runsaasti hajontaa. Helvetinjärvi herätti kiinnostuksen jo lähestymisen yhteydessä. Hieman ennen alueen parkkipaikkaa oli tien varressa kylttejä varoittamassa edessä olevista vaaroista. Eläinkunta alueella oli varsin eksoottista. Matkailijan uhkana olivat niin strutsit kuin villisiatkin.

 

Onneksi molemmat eläinlajit olivat kuitenkin turvallisesti aitauksissaan. Molempia pidetään vaarallisina luontokappaleita. Strutsin nokan kovuutta tai potkun terävyyttä ei tee yhtään mieli kokeilla. Villisikalauman torahampaisiin ei myöskään tahdo tutustua osana kansallispuiston palveluja. Eläimiä saattoi ihailla ohi ajaessaan auton ikkunasta. Tällainen mahdollisuus harvemmin tarjoutuu keskellä pirkanmaalaista metsää.

Lyhyen matkaa strutsi- ja villisikafarmin jälkeen oltiinkin jo Kankimäessä. Tämä on hyvä lähtöruutu retkelle. Kansallispuistojen sisääntuloreittien yhteydessä on hyvät parkkipaikat – niin nytkin. Täällä oli sen lisäksi huomioitu vierailijoita muillakin palveluilla. Lähtöpaikalla oli infopiste ja pieni matkamuistomyymälä. Matkailuauton tai -vaunun kanssa liikkeellä oleville on tarjolla pysäköintitilaa sähköliittymän kera. Kankimäestä löytyy myös siistit wc- ja suihkutilat.

Kartan tutkimisen jälkeen päätettiin aloittaa puistoon tutustuminen. Kohteeksi valittiin päivätupa Helvetinjärven rannalta. Reitin nimi on Helvetistä itään. Kumpi lie ollut ensin: luontopolku vai Kotiteollisuuden albumi?

Kovinkaan pitkälle ei ehtinyt taivaltaa, kun metsän seassa alkoi näkyä jokin erikoinen rakennelma. Se näytti siinä määrin erikoiselta ilmestykseltä, että sitä oli pakko käydä kurkistamassa vähän lähempääkin.

Metsän siimeksessä lymysi valtava teltta. Jokamiehen oikeuksilla saa telttailla lyhyen aikaa myös kansallispuistojen yhteydessä sitä varten varatuilla paikoilla, mutta tämä kokonaisuus näytti hieman vakituisemmalta ratkaisulta. Aavistuksen arvelutti mahtoiko täällä leiriään pitää vanha vihtahousu.

Näytti siltä, ettei leirissä ollut asujia, joten päätin tutkia paikkaa vielä hieman lähempää. Teltta osoittautui lähemmin tarkasteltaessa jurtaksi. Jurtan edustalla oli grilli sekä puutarhapöytäryhmä. Kauempana rannassa oli vielä toinen jurtta. Se oli varattu saunomista varten. Molemmat olivat vuokrattavissa kansallispuiston vierailijoille.

Jurtan sisätilat vaikuttivat yllättävän tilavilta. Sisälle mahtui nukkumapaikat ainakin neljälle hengelle. Sisältä löytyi myös pöytäryhmä sekä jääkaappi ja mikro. Tämä on varmasti erilainen vaihtoehto majoittumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Jollain toisella retkellä täytyisi varmasti testata majoittumista täällä. Harmittavasti tällä reissulla ei siihen aikaa riittänyt.

Jurtan jälkeen matka jatkui kohden Helvetinjärven autiotupaa. Sinne johtava polku oli helppokulkuinen ja selkeästi merkitty. Samoja polkuja on aiemmin tallustellut muiden retkeilijöiden lisäksi entisaikain eränkävijät. Maisemien karusta kauneudesta innoitusta on käynyt hakemassa innoitusta myös mm. Akseli Gallén-Kallela. Hiljaista metsäpolkua tarpoessa ehtii miettiä, mitä kaikkea tämä metsä voisi kertoa näkemästään, jos vain suinkin osaisi.

Polku risteää usemmassakin kohdassa metsäpurojen kanssa. Puron varteen kannattaa ehdottomasti pysähtyä hetkeksi katselemaan veden virtausta. Ei ihme, että luonnossa liikkumisen kerrotaan tuottavan terveysvaikutuksia. Oma mieleni lepäsi näissä tunnelmissa täydellisesti.

Päiväretken kohteena ollut päivätupa sijaitsee Helvetinjärven rannalla. Järven rannat laskeutuvat kalliojyrkänteinä suoraan veteen. Yhdessä kohdassa on kuitenkin sen verran tasaista maata järven rannassa, että tänne on tehty päivätupa retkeilijöiden käyttöön.

Päivätupia voi käyttää kaikki halukkaat. Niitä ei voi varata omaan käyttöön, vaan kaikkien käytettävissä. Ulkona alkoi sataa juuri päivätuvalle saavuttaessa. Tuvassa oli mukava istahtaa alas ja syödä mukana tuodut eväät sateen piiskatessa ikkunaa. Oheisessa kuvassa näkyy millaisessa ahjossa Helvetinjärvellä tulia pidetään. Tällä kertaa tulia ei tarvinnut tehdä, koska päivä oli mukavan lämmin sateesta huolimatta.

Eväitä oli mukana juuri sen verran, että niillä saattoi siirtää nälkäkuolemaa hieman eteenpäin. Reitti jatkui seuraavaksi takaisin lähtöruutuun. Jo lähtiessä olin huomannut parkkipaikan vieressä sijaitsevan ravintolan mainoksen. Tarjolla oli pyöryköitä strutsista ja villisiasta. Tällaista mahdollisuutta en jättäisi käyttämättä mistään hinnasta. Näitä on pakko kokeilla.

Sadekin lakkasi sopivasti matkan jatkuessa. Kevyen kuntoilun jälkeen ruoka maistuikin infernaalisen hyvin. Ruokailun lomassa huomasin vielä, että tarjolla olleet asiat olivat monilta osin lähituotantoa. Liitutaululle oli kirjattu näkyviin kuinka kaukaa tarjolla olleet asiat olivat. Erinomainen tapa tuoda esiin paikallisuutta.

Helvetinjärvi oli kokonaisuutena mukava vierailukohde päiväretkelle. Kansallispuiston tarjontaa oli pystytty rikastamaan monipuolisten palveluiden avulla. Vaikka retkeilijä tulisikin nuotiopaikkaa etsimään, voi hän silti olla iloisesti yllättynyt tarjonnan monipuolisuudesta.