Miten Onnibus.com mullisti joukkoliikenteen?

Kaksi edellistä kirjoitusta ovat käsitelleet liikkumista palveluna. Liikkumisen palvelut ovat kehittyneet viime vuosina aimo harppauksin. Taustalla on monia teknologisia innovaatioita, mutta myös palveluiden perusteisiin pureutuvia uudistuksia. Yksi merkittävä voima on ollut Onnibus.comin alulle pistämä muutos.

Suomalaista joukkoliikennettä ei ole voinut väittää erityisen ketteräksi uudistujaksi. VR on karsinut henkilöliikenteen asemaverkostoa kun taas linja-autoyhtiöt ovat ajaneet maakuntakeskusten välisiä vuoroja 1970-luvulta periytyvin reitein ja aikatauluin.

Bussilla matkustaminen on mukavaa. Matkailu avartaa, kun pääsee käymään jokaisessa matkan varrelle sattuvassa kirkonkylässä ja nukkumalähiössä. Useimmiten näissä kylissä kukaan ei nouse kyytiin eikä jää kyydistä pois. Ketä ylimääräinen lenkki loppujen lopuksi palvelee?

Onnibus on oivaltanut, että ei juuri ketään. Omilla reiteillään se on päättänyt karsia pysähdyspaikat minimiin. Valtatieltä kannattaa poiketa sivuun ainoastaan asiakkaita palvellakseen. Merkittävin osa matkustajista ei erityisemmin nauti nähdessään hiljenneitä kylänraitteja. Kun koukkausta väliasemalle ei tehdä, saadaan matka-ajasta nipistettyä merkittävä siivu pois. Siksi kaikkien bussien ei kannata pysähtyä kaikissa kyläpahasissa – kuten esimerkiksi Lahdessa.

Eniten huomiota Onnibus sai markkinoille tullessaan aggressiivisella hinnoittelullaan. Halvimmillaan eurolla myydyt liput aiheuttivat merkittävää kysynnän heikkenemistä kilpaileville linja-autoille ja junille. Edulliset lippujen hinnat tarjottiin dynaamisen hinnoittelun avulla. Tämän ajatuksen Onnibus lainasi lentoliikenteen puolelta. Lentoyhtiöt ovat ajat sitten oivaltaneet, että koneita kannattaa lennättää mieluummin täysinä kuin tyhjinä. Sillä tavoin pystyy maksimoimaan liiketoimintansa tulovirtoja. Portaittain kallistuvien lippuhintojen avulla Onnibus on pyrkinyt täyttämään linja-autonsa. Lipun keskihinta oli varsinkin aluksi merkittävästi muiden operaattoreiden hinnoittelua halvempi. Ero on ajan saatossa kutistunut, kun kilpailijat ovat kehittäneet omia lipunmyyntijärjestelmiään ja hinnoitteluaan.

Maslowin tarvehierarkia on tuttu monille blogin kokeneemmille lukijoille. Teoriaan on kieli poskessa lisätty nykyihmiselle kaksi porrasta aiempien tarpeiden alapuolelle: akku ja wifi. Ilman näitä ei pärjää. Sen oivalsi myös Onnibus. Jos ei ole virtaa, ei voi ladata mobiililaitettaan. Kun akku on täynnä, tarvitaan langaton yhteys verkkoon. Muuten jää ulos sosiaalisista ympyröistä ja verkkoviihteen tarjoamista mahdollisuuksista. Verkkovirtaa ja langatonta Internettiä on tarjottu junissa jo aiemmin. Onnibusin myötä ne saatiin mukaan myös linja-automatkailuun.

Mikään Onnibusin palvelupakettiin sisältyvistä ominaisuuksista ei ole uusi keksintö. Ainutlaatuista paketissa on asiakkaiden tarpeiden keskimääräistä parempi ymmärtäminen ja kilpailevilta tarpeen tyydyttäjiltä poimitut parhaat ominaisuudet. Näiden luova yhdistäminen on luonut palvelukokonaisuuden, joka on saanut alan dinosaurukset lähtemään mukaan evoluution pyörteisiin.

Mikä tämän tarinan opetus on? Palvelun kehittäjän on pidettävä silmänsä auki ja tuntosarvet ojennettuina riittävän moniin suuntiin. Ei riitä, että kilpailijoina tarkastelee vain samaa palvelua tarjoavia yrityksiä. Sen lisäksi kannattaa katsoa, mitä muut samaan tarpeeseen ratkaisua tarjoavat toimijat tarjoavat. Jos Onnibus olisi tarkastellut kilpailijoinaan vain muita linja-autoyhtiöitä, olisi iso osa palvelupaketista jäänyt rakentamatta. Joskus on siis syytä lähteä merta edemmäs kalaan ja lainata jo toisaalla hyväksi havaitut elementit osaksi omaa ylivoimaista palvelutarjoomaa.