Miten Onnibus.com mullisti joukkoliikenteen?

Kaksi edellistä kirjoitusta ovat käsitelleet liikkumista palveluna. Liikkumisen palvelut ovat kehittyneet viime vuosina aimo harppauksin. Taustalla on monia teknologisia innovaatioita, mutta myös palveluiden perusteisiin pureutuvia uudistuksia. Yksi merkittävä voima on ollut Onnibus.comin alulle pistämä muutos.

Suomalaista joukkoliikennettä ei ole voinut väittää erityisen ketteräksi uudistujaksi. VR on karsinut henkilöliikenteen asemaverkostoa kun taas linja-autoyhtiöt ovat ajaneet maakuntakeskusten välisiä vuoroja 1970-luvulta periytyvin reitein ja aikatauluin.

Bussilla matkustaminen on mukavaa. Matkailu avartaa, kun pääsee käymään jokaisessa matkan varrelle sattuvassa kirkonkylässä ja nukkumalähiössä. Useimmiten näissä kylissä kukaan ei nouse kyytiin eikä jää kyydistä pois. Ketä ylimääräinen lenkki loppujen lopuksi palvelee?

Onnibus on oivaltanut, että ei juuri ketään. Omilla reiteillään se on päättänyt karsia pysähdyspaikat minimiin. Valtatieltä kannattaa poiketa sivuun ainoastaan asiakkaita palvellakseen. Merkittävin osa matkustajista ei erityisemmin nauti nähdessään hiljenneitä kylänraitteja. Kun koukkausta väliasemalle ei tehdä, saadaan matka-ajasta nipistettyä merkittävä siivu pois. Siksi kaikkien bussien ei kannata pysähtyä kaikissa kyläpahasissa – kuten esimerkiksi Lahdessa.

Eniten huomiota Onnibus sai markkinoille tullessaan aggressiivisella hinnoittelullaan. Halvimmillaan eurolla myydyt liput aiheuttivat merkittävää kysynnän heikkenemistä kilpaileville linja-autoille ja junille. Edulliset lippujen hinnat tarjottiin dynaamisen hinnoittelun avulla. Tämän ajatuksen Onnibus lainasi lentoliikenteen puolelta. Lentoyhtiöt ovat ajat sitten oivaltaneet, että koneita kannattaa lennättää mieluummin täysinä kuin tyhjinä. Sillä tavoin pystyy maksimoimaan liiketoimintansa tulovirtoja. Portaittain kallistuvien lippuhintojen avulla Onnibus on pyrkinyt täyttämään linja-autonsa. Lipun keskihinta oli varsinkin aluksi merkittävästi muiden operaattoreiden hinnoittelua halvempi. Ero on ajan saatossa kutistunut, kun kilpailijat ovat kehittäneet omia lipunmyyntijärjestelmiään ja hinnoitteluaan.

Maslowin tarvehierarkia on tuttu monille blogin kokeneemmille lukijoille. Teoriaan on kieli poskessa lisätty nykyihmiselle kaksi porrasta aiempien tarpeiden alapuolelle: akku ja wifi. Ilman näitä ei pärjää. Sen oivalsi myös Onnibus. Jos ei ole virtaa, ei voi ladata mobiililaitettaan. Kun akku on täynnä, tarvitaan langaton yhteys verkkoon. Muuten jää ulos sosiaalisista ympyröistä ja verkkoviihteen tarjoamista mahdollisuuksista. Verkkovirtaa ja langatonta Internettiä on tarjottu junissa jo aiemmin. Onnibusin myötä ne saatiin mukaan myös linja-automatkailuun.

Mikään Onnibusin palvelupakettiin sisältyvistä ominaisuuksista ei ole uusi keksintö. Ainutlaatuista paketissa on asiakkaiden tarpeiden keskimääräistä parempi ymmärtäminen ja kilpailevilta tarpeen tyydyttäjiltä poimitut parhaat ominaisuudet. Näiden luova yhdistäminen on luonut palvelukokonaisuuden, joka on saanut alan dinosaurukset lähtemään mukaan evoluution pyörteisiin.

Mikä tämän tarinan opetus on? Palvelun kehittäjän on pidettävä silmänsä auki ja tuntosarvet ojennettuina riittävän moniin suuntiin. Ei riitä, että kilpailijoina tarkastelee vain samaa palvelua tarjoavia yrityksiä. Sen lisäksi kannattaa katsoa, mitä muut samaan tarpeeseen ratkaisua tarjoavat toimijat tarjoavat. Jos Onnibus olisi tarkastellut kilpailijoinaan vain muita linja-autoyhtiöitä, olisi iso osa palvelupaketista jäänyt rakentamatta. Joskus on siis syytä lähteä merta edemmäs kalaan ja lainata jo toisaalla hyväksi havaitut elementit osaksi omaa ylivoimaista palvelutarjoomaa.

Entä jos liikkuminen onkin palvelu?

Viimeksi kerroin oman auton omistamisen sijaan tarjolla olevista palveluista. Siinä kirjoituksessa katsantokanta oli varsin kapea: auto joko omistetaan tai sitten sitä käytetään palveluna. Jos kuitenkin pureudutaan ihmisen tarpeisiin syvemmälle, havaitaan ettei perimmäinen tarve ole autossa istuminen ja sen ajaminen. Itse asiassa auto on vain väline, joka ratkaisee paikasta toiseen pääsemisen on tarpeen.

Paikasta A paikkaan B pääsemiseksi on toki olemassa muitakin vaihtoehtoja. Näiden ympärille on tarjolla myös palveluja. Whim tarjoaa julkisen liikenteeseen tukeutuvia liikkumisen palveluja. Peruspaketti sisältää kuukauden kertaliput HSL:n palveluihin Helsingin alueella. Paketista riippuen sen päälle tulee vielä enemmän tai vähemmän matkustusrahaa, jota voi käyttää Helsingin takseihin tai auton vuokraamiseen. Auton vuokraaminen on mahdollista ympäri Suomen, vaikka julkisen liikenteen käyttö rajoittuukin Helsingin alueelle. Lisämaksusta julkisen liikenteen käyttöaluetta voi laajentaa seutulipuksi.

Tätäkin laajempaa vaihtoehtojen valikoimaa rakentaa parhaillaan Tuup. Tuup nousi otsikoihin lanseeraamalla halpataksit Suomeen. Tuup Kyyti on taksipalvelu, jossa voi valita eri hintaisten liikkumisvaihtoehtojen välillä. Express on kuin perinteinen taksimatka ovelta ovelle. Flex ja Smart ovat vaihtoehtoja, joissa palvelun saa käyttöönsä halvemmalla. Silloin tosin joutuu tinkimään odotus- ja matka-ajoista. Edullisemmat hinnat mahdollistetaan kimppakyytimallilla. Matkan pääsee halvemmalla silloin, kun sen jakaa jonkun muun samaan suuntaan matkaavan kanssa.

Kimppakyytitaksit eivät ole riittäneet Tuupille. Tavoitteena on luoda palvelu, jossa on tarjolla kaikki mahdolliset vaihtoehdot paikasta toiseen pääsemiseksi. Enää asiakkaan ei tarvitsisi itse vertailla eri vaihtoehtojen aikatauluja ja hintoja lukuisista eri tietolähteistä, vaan kaikki informaatio olisi helposti saatavilla yhden alustan kautta. Näin parhaan vaihtoehdon löytäminen olisi helpompaa. Kun oikea vaihtoehto on löytynyt, voi asiakas ostaa lipun, vuokrata auton tai tilata kyydin saman sovelluksen avulla.

Uudet palvelut ovat saaneet myös perinteiset toimijat kehittämään omia palvelujaan. VR on kehittänyt liikkumisen palvelua vastatakseen uusien toimijoiden synnyttämään kilpailuun. Henkilöauto on helppoutensa vuoksi junan merkittävä kilpailija. Autolla pääsee helposti ovelta ovelle, kun junaa käyttämällä on harvan asemaverkoston armoilla. Haasteen ratkaisemiseksi VR on lanseerannut matkaketju-palvelun. Sen avulla pyritään tarjoamaan mahdollisuus automaiseen ovelta ovelle -matkustamiseen. Siinä junamatkaan yhdistyy paikallisliikenteen lippu tai taksimatka ennen ja/tai jälkeen junamatkan.

Riittävän kattavalla vaihtoehtojen määrällä mikä tahansa näistä palveluista voi vähentää merkittävästi yksityisautoilun määrää ja luoda liikkumisesta parempaa palvelua.