Lomalla helvetissä

Kesän helteet ovat toivottavasti vasta tuloillaan, mutta loma alkaa olla lopussa. Kesän aikana on ehtinyt käymään monella suunnalla ja matkaan on jäänyt levännyt mieli. Samalla on tietysti täytynyt tutustua matkan varrelle osuneisiin palveluihin. Kerron niistä lisää syksyn mittaan. Tässä kokemuksia yhden kohteen palveluista.

Kesäkuussa vierailemani kohde ei jättänyt muuta vaihtoehtoa kuin otsikoida tämä kirjoitus klikkiotsikoiden hengessä. Kohteena oli Helvetinjärven kansallispuisto. Vaikka perisuomalaiseen tapaan vettä satoi tälläkin kertaa, ei tämä retki ollut niin helvetillinen kuin otsikko antaa ymmärtää.

Kansallispuistot ovat mukavia retkikohteita. Niissä voi käydä päiväretkellä tai viipyä pidempäänkin. Helvetinjärvellä käytiin pyörähtämässä päivän mittaisella visiitillä. Vierailuajankohdaksi sattui maanantai juhannuksen jälkeen, eikä paikalla ollut ruuhkaa. Muutama muu auto oli oman kaaramme lisäksi parkkipaikalla.

Kansallispuistojen palvelutarjonnoissa on runsaasti hajontaa. Helvetinjärvi herätti kiinnostuksen jo lähestymisen yhteydessä. Hieman ennen alueen parkkipaikkaa oli tien varressa kylttejä varoittamassa edessä olevista vaaroista. Eläinkunta alueella oli varsin eksoottista. Matkailijan uhkana olivat niin strutsit kuin villisiatkin.

 

Onneksi molemmat eläinlajit olivat kuitenkin turvallisesti aitauksissaan. Molempia pidetään vaarallisina luontokappaleita. Strutsin nokan kovuutta tai potkun terävyyttä ei tee yhtään mieli kokeilla. Villisikalauman torahampaisiin ei myöskään tahdo tutustua osana kansallispuiston palveluja. Eläimiä saattoi ihailla ohi ajaessaan auton ikkunasta. Tällainen mahdollisuus harvemmin tarjoutuu keskellä pirkanmaalaista metsää.

Lyhyen matkaa strutsi- ja villisikafarmin jälkeen oltiinkin jo Kankimäessä. Tämä on hyvä lähtöruutu retkelle. Kansallispuistojen sisääntuloreittien yhteydessä on hyvät parkkipaikat – niin nytkin. Täällä oli sen lisäksi huomioitu vierailijoita muillakin palveluilla. Lähtöpaikalla oli infopiste ja pieni matkamuistomyymälä. Matkailuauton tai -vaunun kanssa liikkeellä oleville on tarjolla pysäköintitilaa sähköliittymän kera. Kankimäestä löytyy myös siistit wc- ja suihkutilat.

Kartan tutkimisen jälkeen päätettiin aloittaa puistoon tutustuminen. Kohteeksi valittiin päivätupa Helvetinjärven rannalta. Reitin nimi on Helvetistä itään. Kumpi lie ollut ensin: luontopolku vai Kotiteollisuuden albumi?

Kovinkaan pitkälle ei ehtinyt taivaltaa, kun metsän seassa alkoi näkyä jokin erikoinen rakennelma. Se näytti siinä määrin erikoiselta ilmestykseltä, että sitä oli pakko käydä kurkistamassa vähän lähempääkin.

Metsän siimeksessä lymysi valtava teltta. Jokamiehen oikeuksilla saa telttailla lyhyen aikaa myös kansallispuistojen yhteydessä sitä varten varatuilla paikoilla, mutta tämä kokonaisuus näytti hieman vakituisemmalta ratkaisulta. Aavistuksen arvelutti mahtoiko täällä leiriään pitää vanha vihtahousu.

Näytti siltä, ettei leirissä ollut asujia, joten päätin tutkia paikkaa vielä hieman lähempää. Teltta osoittautui lähemmin tarkasteltaessa jurtaksi. Jurtan edustalla oli grilli sekä puutarhapöytäryhmä. Kauempana rannassa oli vielä toinen jurtta. Se oli varattu saunomista varten. Molemmat olivat vuokrattavissa kansallispuiston vierailijoille.

Jurtan sisätilat vaikuttivat yllättävän tilavilta. Sisälle mahtui nukkumapaikat ainakin neljälle hengelle. Sisältä löytyi myös pöytäryhmä sekä jääkaappi ja mikro. Tämä on varmasti erilainen vaihtoehto majoittumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Jollain toisella retkellä täytyisi varmasti testata majoittumista täällä. Harmittavasti tällä reissulla ei siihen aikaa riittänyt.

Jurtan jälkeen matka jatkui kohden Helvetinjärven autiotupaa. Sinne johtava polku oli helppokulkuinen ja selkeästi merkitty. Samoja polkuja on aiemmin tallustellut muiden retkeilijöiden lisäksi entisaikain eränkävijät. Maisemien karusta kauneudesta innoitusta on käynyt hakemassa innoitusta myös mm. Akseli Gallén-Kallela. Hiljaista metsäpolkua tarpoessa ehtii miettiä, mitä kaikkea tämä metsä voisi kertoa näkemästään, jos vain suinkin osaisi.

Polku risteää usemmassakin kohdassa metsäpurojen kanssa. Puron varteen kannattaa ehdottomasti pysähtyä hetkeksi katselemaan veden virtausta. Ei ihme, että luonnossa liikkumisen kerrotaan tuottavan terveysvaikutuksia. Oma mieleni lepäsi näissä tunnelmissa täydellisesti.

Päiväretken kohteena ollut päivätupa sijaitsee Helvetinjärven rannalla. Järven rannat laskeutuvat kalliojyrkänteinä suoraan veteen. Yhdessä kohdassa on kuitenkin sen verran tasaista maata järven rannassa, että tänne on tehty päivätupa retkeilijöiden käyttöön.

Päivätupia voi käyttää kaikki halukkaat. Niitä ei voi varata omaan käyttöön, vaan kaikkien käytettävissä. Ulkona alkoi sataa juuri päivätuvalle saavuttaessa. Tuvassa oli mukava istahtaa alas ja syödä mukana tuodut eväät sateen piiskatessa ikkunaa. Oheisessa kuvassa näkyy millaisessa ahjossa Helvetinjärvellä tulia pidetään. Tällä kertaa tulia ei tarvinnut tehdä, koska päivä oli mukavan lämmin sateesta huolimatta.

Eväitä oli mukana juuri sen verran, että niillä saattoi siirtää nälkäkuolemaa hieman eteenpäin. Reitti jatkui seuraavaksi takaisin lähtöruutuun. Jo lähtiessä olin huomannut parkkipaikan vieressä sijaitsevan ravintolan mainoksen. Tarjolla oli pyöryköitä strutsista ja villisiasta. Tällaista mahdollisuutta en jättäisi käyttämättä mistään hinnasta. Näitä on pakko kokeilla.

Sadekin lakkasi sopivasti matkan jatkuessa. Kevyen kuntoilun jälkeen ruoka maistuikin infernaalisen hyvin. Ruokailun lomassa huomasin vielä, että tarjolla olleet asiat olivat monilta osin lähituotantoa. Liitutaululle oli kirjattu näkyviin kuinka kaukaa tarjolla olleet asiat olivat. Erinomainen tapa tuoda esiin paikallisuutta.

Helvetinjärvi oli kokonaisuutena mukava vierailukohde päiväretkelle. Kansallispuiston tarjontaa oli pystytty rikastamaan monipuolisten palveluiden avulla. Vaikka retkeilijä tulisikin nuotiopaikkaa etsimään, voi hän silti olla iloisesti yllättynyt tarjonnan monipuolisuudesta.