Museokortti

Juhannus on jo ovella. Se tarkoittaa sitä, että kesä on vihdoin täällä. Kesän aikana Suomi hiljenee. Loma-Suomessa liikkuu kuitenkin paljon ihmisiä kaivaten tekemistä. Palvelua tarvitaan monessa paikassa.

Minun suosikkipaikkojani ovat museot. Siksi olenkin ollut erittäin iloinen, kun olen saanut nauttia lukuisten museoiden tarjonnasta Museokortin avulla.

Museokortti on mahtavaa palvelua. Vähän niin kuin PizzaRax – ahmi niin monta museota kuin jaksat. ?

Henkilön Sami Heikkinen (@palvelukeidas) jakama julkaisu

Museokortin idea on mahtava. Voit ostaa vuoden voimassa olevan kortin, jolla pääset käymään niin monessa museossa kuin haluat. Mukana palvelussa on suurin osa Suomen museoista. Listan mukana palvelussa olevista voi tarkistaa osoitteesta www.museokortti.fi. Samalta sivustolta voi tarkastella tietoja museoiden meneillään olevista ja tulevista näyttelyistä. Museoita voi myös etsiä erilaisten hakuvaihtoehtojen ja kartan avulla. Näin on helppo suunnitella reitti museosta toiseen.

Pasi Eerik Karjula: Hi hi hi hi hii

Nettisivulta löytyy myös kortinhaltijan palvelu. Sen avulla voi tarkastella käyntejään museoissa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka asiakkaasta kerättävä data voidaan tarjota myös asiakkaan käyttöön. Minusta on mielenkiintoista tarkistaa palvelusta missä museossa olen milloinkin käynyt. Muistini on varmaan huononemassa. Muistin tueksihan hyödynnän myös viime kerralla esittelemääni lisätyn todellisuuden palvelua.

Kalle Mustonen: Death of the Gnome King

Tämän kirjoituksen kuvat ovat kahdesta museokortin avustuksella nautitusta näyttelystä. Toinen näyttelyistä on ollut tarjolla Lahden taidemuseossa ja toinen Merikeskus Vellamon näyttelyssä.

Kalle Mustonen: Death of the Gnome King

Museokortin on mahdollistanut museoiden voimien yhdistäminen. Yhdellä kortilla tarjottu sisäänpääsy useampiin museoihin on ollut suuri kynnyksen madaltaminen monien potentiaalisten asiakkaiden suuntaan. Museokortti on ollut saatavilla parin vuoden ajan ja kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia. Mukana olevien museoiden määrä on kasvanut tasaisesti. Moni museo teki viime vuonna kävijäennätyksensä. Yksi syy siihen on varmasti Museokortissa.

Edessä osa Jussi Valtakarin teoksesta, taustalla Hanna Vahvaselän Tiramisu

Muut samalla alalla toimivat eivät välttämättä ole kilpailijoita. Voimien yhdistäminen voi tarjota mahdollisuuksia, joihin ei välttämättä yksin pystyisi. Mihin muualle voisi tarvita tällaista palveluntarjoajien tarjonnan yhdistävää palvelua?

”Tänne on aina ollut mukava tulla”

Pidän kesän ajan taukoa blogin päivittämisestä. Käyn tutustumassa mukaviin palveluihin siellä ja täällä. Tiedä vaikka kävisin kiertämässä muutaman museonkin. Jos sinulla on mielessä jokin palvelu, johon kannattaisi kesällä ehdottomasti tutustua, nakkaa vinkillä!

Pienoismalleja Vellamon näyttelyssä

Hyvää kesää!

Lisätty todellisuus palveluna

Viime aikoina on alkanut markkinoille pukata palveluita, jotka pohjautuvat lisättyyn todellisuuteen. Se näyttäisi siis oleva nouseva trendi.

Lisätty todellisuus ja virtuaalitodellisuus menevät toisinaan sekaisin. Virtuaalitodellisuus on täysin keinotekoinen todellisuus, johon pääsemme sisään jonkin teknisen laitteen kautta. Lisätty todellisuus on puolestaan ympärillämme näkyvää reaalimaailmaa, johon on lisätty joitakin elementtejä teknologian avulla. Oikeaan maailmaan siis lisätään keinotekoisesti jotakin, mitä siellä ei normaalisti ole.

Hyvä esimerkki lisätystä todellisuudesta on Pokémon Go -peli. Siinä Pokémonista tutut hahmot ilmestyvät johonkin ympärillämme oleviin paikkoihin. Ne saadaan vangittua matkapuhelimen avustuksella. Viime kesänä alkaneen suuren suosion siivittämänä lisätty todellisuus on alkanut kiinnostamaan myös muita tahoja. Mitä sen avulla on sitten saatu aikaan?

Ensimmäinen mielenkiintoinen vastaani tullut käyttökohde on Lindströmin LiveDesign-palvelu. Sen avulla on mahdollista testata, miten valitut materiaalit sopivat suunniteltuun tilaan. Erilaisia mattomalleja voi testata helposti omissa tiloissaan. Sovelluksen avulla voi nähdä suoraan, miltä matto tilassa näyttää. Kaikkia erilaisia mattomalleja ei siis tarvitse heti kantaa paikan päälle. Helpottaa varmasti kummasti myyjän työtä ja antaa asiakkaalle paljon paremman käsityksen siitä, miltä matto näyttää.

Toinen lisättyä todellisuutta kokeileva yritys on WSOY. Ensimmäisenä kokeiluna on Mielensäpahoittajan ympärille rakennetut lisätyn todellisuuden palvelut. Sovelluksen avulla lukija pääsee tutustumaan Mielensäpahoittajan mielenmaisemaan. WSOY on arvellut lisätyllä todellisuudella olevan mahdollisuuksia lastenkirjallisuuden kentällä. Tarinat voivat herätä aivan uudella tavalla eloon lisätyn todellisuuden avulla.

Kuva: WSOY

Lahdessa lisättyä todellisuutta on testattu VTT:n ja kaupungin museon toimesta. Lisätyn todellisuuden avulla on mahdollista nähdä, miltä kaupunki on näyttänyt ennen. Tämä mahdollistuu vanhojen valokuvien avulla. Niiden kautta historia tulee näkyviin oikeassa ympäristössään.

Viimeisessä kuvassa on hyödynnetty Viewranger Skyline -sovellusta. Sovellus piirtää maisemaan maamerkit digitaalisen kompassin avustuksella. Minulle ainakin käy niin, etten tahdo muistaa myöhemmin kaikkia mahdollisia paikkoja, joista olen kuvan ottanut. Tämä sovellus auttaa muistamista piirtämällä kuvaan kohteet, jotka kameran osoittamassa suunnassa ovat. Se toimii hyvänä verrokkina valokuva-albumissa muistuttamassa nähdyistä kohteista. En tahdo jokaiseen kuvaan paikkatietoja näkyviin, mutta ainakin yhdessä kuvaussession kuvassa on huiput mukava olla näkyvissä. Näin muistiinsa on helpompi luottaa myös myöhemmin kuvia katsellessa.

ViewRanger Skyline -sovelluksella napattu kuva Kilpisjärven jäältä. ( Compass Heading : 282°)

Mihin muualle lisättyä todellisuutta voitaisiin tuoda mukaan? Millaista lisäarvoa se voisi tarjota? Millaisia mahdollisuuksia se voisi tarjota palveluiden parantamiseksi?

Tarvitseeko hyvinvointipalveluja muotoilla? osa 2

Edellisellä kerralla aloitin hyvinvointi- ja terveyspalveluiden käsittelemisen. Jatketaan vielä samasta aiheesta ja otetaan lähempään tarkasteluun palveluasuminen.

Parempaa elämänlaatua palveluasumiseen

Pari viikkoa sitten Jari Pirhonen väitteli Tampereen yliopistosta vanhojen ihmisten hyvästä elämästä tehostetussa palveluasumisessa. Tutkimuksesta nousee esiin ajatuksia siitä, miten palveluasumista voidaan kehittää vanhusten palvelujen ja elämän laadun parantamiseksi.

Ensimmäisenä Pirhonen nostaa esiin asenteen. Sillä tarkoitetaan käytännössä sitä, kuinka asukas kohdataan arjessa. Tämä on melko lähellä asiaa, jonka yleensä ymmärrämme asiakaspalveluksi: ystävällisyyttä, kiinnostusta ja empatiaa ihmistä kohtaan. Samassa yhteydessä tulee esiin tervehtimisen tärkeys. Tervehtiminen on osoitus huomioimisesta. Merkki siitä, että sinut on huomattu.

Asenteen rinnalla tulee kuvaan mukaan kysymys siitä kuka minä olen. Sillä tarkoitetaan kiinnostusta asiakkaan tarinaa kohtaan. Asukas kokee itsensä tärkeäksi, kun joku on kiinnostunut siitä, mistä hän tulee? mitä on tehnyt aiemmin? keitä hänen elämäänsä kuuluu? Jos nämä asiat pysyvät keskustelukumppanin mielessä, on vaikutus vielä suurempi. Mieti miten hyvältä sinusta tuntuu, kun kampaajalla käydessäsi juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Koti on ihmiselle tärkeä paikka. Aiempi koti on pitänyt jättää taakse ja nyt asutaan niin kuin asutaan. Moni paikka kertoo kodinomaisesta asumisesta, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Saako ihminen tuoda mukanaan tavaroita omasta kodistaan? Jos on 30 vuotta nukkunut tutussa ja turvallisessa sängyssä, niin pitääkö siitä nyt luopua? Saako omat valokuvat laittaa seinälle? Nämä ovat asioita, jotka kodin rakentavat.

Kodin ohella ihmisen elämäntyyli voi olla muutoksen alla. Muutto voi tarkoittaa luopumista aiemmista harrastuksista. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta ne ovat kuitenkin äärettömän tärkeitä asioita. Jos aiemmin on harrastanut moottoripyöräilyä, voi olla vaikea sopeutua ristisanatehtävien maailmaan. Uuden kodin yhteydessä olevan harrastetilan avulla voidaan tarjota mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Kun maailma muuttuu, on höyläpenkin ja kangaspuiden rinnalla tarpeen olla muitakin virikkeitä. Palveluntarjoajan on tunnistettava, millaiset virikkeet saavat asukkaat hehkumaan.

Me suomalaiset olemme kahvikansaa. Jokaiseen vierailuun kuuluu kahvin tarjoaminen. Töissä, hotelleissa, autokorjaamoilla ja kampaamoissa on jo kahviautomaatteja vapaasti käytettävissä. Miksi ne puuttuvat vanhusten kodeista? He haluavat tarjota vierailleen kahvia, mutta eivät pysty vieraanvaraisuuttaan osoittamaan.

Skype-yhteys vastaa nykypäivän puhelinkoppia. Jokainen uusi asukas ei tuo tullessaan omaa tietokonetta. Vaikka toisikin, ei sen mahdollisuuksia osata välttämättä hyödyntää. Entä jos uudessa kodissa olisi tarjolla rauhallinen puhelinkoppimainen tila videopuheluiden soittamiseen? Henkilökunnan pitäisi olla perillä asukkaan läheisten käyttäjätunnuksista, jotta yhteys saataisiin muodostettua. Tämän asian voisi selvittää vierailujen yhteydessä tai samalla kun ottaa selvää asukkaan taustasta. Kun henkilökunta tuntee perustekniikan ja saa muodostettua yhteyden läheiseen, mutta kaukana sijaitsevaan sukulaiseen, on päivä muuttunut astetta paremmaksi.

Asukkaalla on tarve yhteisöllisyyteen. Halutaan osallistua tekemiseen, ehkä jopa talon yhteisiin töihin. Moni on entinen hyvä työihminen. Työhalua ja -intoa voi olla edelleen aimo ripaus mukana matkassa. Ainakin oman huoneen siivouksessa moni voisi olla halukas auttamaan. Aterian valmistaminen yhdessä on ollut mukavaa aiemmin elämässä. Miksei se olisi sitä edelleenkin? Näitäkin mahdollisuuksia olisi varsin helppo lisätä osaksi päivän kulkua.

Huumoria ei pidä unohtaa. Vaikka ihminen on vanha, ei se tarkoita sitä, etteikö hänkin kaipaisi kepeyttä elämään. Sillä tavoin voidaan myös ratkoa kiperämpiä vastaan tulevia tilanteita. Tunteet ja niiden ilmaiseminen vaatii rohkaisua. Vieraiden ihmisten ympäröimänä, oudossa paikassa se voi olla vaikeaa. Tässä tarvitaan rohkaisemista. Silloin ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Vaikka välillä suututtaa, pitää senkin ilmaiseminen olla mahdollista. Onhan ihminen sentään kodissaan, eikä missään laitoksessa.