Maksetaanko netissäkin kortilla?

Edellisellä kerralla oli juttua siitä, miten kivijalkakaupassa (tai jäätelökioskilla) pitää olla riittävästi maksuvälineitä tarjolla. Sama tilanne on vastassa myös nettikaupassa. Kaupat voivat jäädä tekemättä sopivan maksutavan puuttuessa. Käteisellä netissä ei ainakaan makseta, mutta millä sitten?

Viime syksynä uutisoitiin Kaupan liiton ja Tampereen yliopiston tekemästä tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan yleisin syy verkko-ostosten kesken jättämiseen on sopivan maksutavan puuttuminen kaupan valikoimista. Jopa 33 % kesken jääneistä verkko-ostoksista johtuu sopivan maksutavan puutteesta.

lähde: Kaupan liitto

Mikä sitten on sopiva maksutapa? Suurin osa tahtoo maksaa ostoksensa verkkopankin kautta. Sen rinnalla pitäisi saatavilla olla vähintään luotto- ja pankkikortilla maksamisen mahdollisuudet. Näillä saadaan katettua 69 % asiakkaiden kaipaamista maksutavoista. Lisäksi tarjolla voi olla vielä PayPal, Maksujen välityspalvelu tai lasku.

kuva: Verkkokauppa.com

Varsin hyvän palvelun puolelle mennään, kun asiakas saa käyttöönsä vielä tätä laajemmat maksuvaihtoehdot. Verkkokauppa.com on herättänyt kovasti keskustelua Apuraha-maksuvaihtoehdollaan. Palvelun nimeä on pidetty harhaanjohtavana. Käytännössä kyse on osamaksusta, jonka yritys on vain nimeämällä pukenut houkuttelevaksi paketiksi. Kun apurahahinta vielä ilmaistaan selkeänä kuukausieränä tuotteen hintalapun yhteydessä, on maksamisesta tehty asiakkaalle todella helppoa. Hyvää palvelua siis sekin.

Mitä muita vaihtoehtoja maksamiselle verkkokaupassa pitäisi olla tarjolla?

Meillä käy vain käteinen

Tykkään käyttää palveluita. Kerron tämän ihan kaiken varalta, jos ei ole tullut vielä selväksi. Hyvää palvelua on mukava käyttää, kun sen voi maksaa sopivalla maksuvälineellä. Jotta asiakas voi tehdä ostoksen, pitää hänen rahansa käydä myyjälle. Vaikka ostaja ja myyjä käyttäisivätkin samaa valuuttaa, voi kaupankäynti tyssätä sopivan maksuvälineen puutteeseen. Sopivan maksuvälineen määrittää asiakas – tietysti.

Joitain vuosia sitten käteistä rahaa piti olla mukana monissa paikoissa asioidessa. Torilla perunoita ostettaessa tai kansalaisopiston kurssia kunnanvirastolla maksettaessa vain käteinen raha sopi maksuvälineeksi. Nykyisin näille molemmille kelpaa jo muovirahakin. Kaikille jäätelökioskeille se ei kuitenkaan vielä käy. Kortin käyttöönottoa maksuvälineenä hidastaa tarvittavien laitteiden käytöstä perittävät maksut. Aihe jäi minua vaivaamaan, joten päätin tehdä pienen laskelman siitä kannattaako jäätelötötteröitä myydä pankkikortilla vai ei?

Selvitin hieman taustatietoja laskelmani tueksi. Tällä hetkellä joustavin ratkaisu pankkikorttimaksuille lienee iZettle. Sen perustamiskulu on 79 euroa plus alv. Korttimaksuista veloitettava palkkio on maksimissaan 2,75 %. Se voi olla vähemmänkin. Tämän lisäksi pankki perii oman maksunsa – arvioidaan sen suuruudeksi 0,05 euroa. Oletetaan että yhden pallon jäätelötötterön hinta on 3 euroa. Jäätelökauppiaalle sen raaka-ainekulut ovat 0,80 euroa. Kuinka monta jäätelötötteröä pitäisi myydä, jotta laite maksaisi itsensä takaisin? Rakensin tästä oheisen yhtälön:

Yhden jäätelön nettotulo on 3 € – 0,80 € – 0,05 € = 2,15 €

2,15x = 79 + 0,0275x

2,1725x = 79

x = 79/2,1725 ≈ 36

Näyttäisi siis siltä, että jäätelöitä pitäisi myydä vähintään 36 kappaletta enemmän kesäsesongin aikana, jotta laitteen kustannukset saataisiin katettua. Seuraavaksi pitäisi sitten pohtia sitä, lisääntyykö myytävien tötteröiden määrä tuon verran. Lisääntyykö se ylipäätään, jos maksuvaihtoehtona on vain käteinen?

Suomen Pankin tekemän kyselyn perusteella 71 prosenttia suomalaisista käyttää vain korttia päivittäistavaroiden maksamiseen. Siis seitsemän kymmenestä käyttää vain korttia maksujen tekemiseen. Toisin sanoen vain kolmasosa suomalaisista käyttää käteistä maksujen tekemiseen. Jos maksuvaihtoehdot rajoittuvat ainoastaan käteiseen rahaan, tarkoittaa se samalla sitä, että myyjä kieltäytyy palvelemasta suurinta osaa potentiaalisista asiakkaistaan.

Hyvää palvelua on siis se, että asiakas voi maksaa ostoksensa itse sopivaksi katsomallaan maksuvälineellä. Käteisellä tai kortilla.

Napalaippalaakeri ja asiantuntijapalvelu

Käytin jokunen aika sitten autoa huoltamolla määräaikaishuollossa. Ystävällinen huoltamoyrittäjä kertoi auton olevan melko lailla ojennuksessa. Ainoa huomiota kaipaava kohta on napalaippalaakeri. Minun täytyy myöntää, että en ymmärrä autoista yhtään mitään. Viimeisimmän auton olen ostanut ihan vain ulkonäön ja luonteen perusteella. Se ei siis millään opilla sijoitu Maslowin hierarkiassa alimmille pyramidin portaille.

Autoistani on matkan varrella hajoillut ties mitä osia, mutta ei tietenkään koskaan samaa osaa kahta kertaa. Osaisin toki nykyisin itsekin diagnosoida öljykellon kilahduksen, mutta eipä se tietenkään toista kertaa mene rikki. No nyt oli sitten napalaippalaakeri tullut tiensä päähän. Kylmä hiki alkoi nousta pintaan pipon alla ja mietin mitä tämä lysti mahtaisi maksaa. Onneksi olin ostanut älykellon osamaksulla. Nyt tiesin senkin mihin niitä rahoja tarvittaisiin. Olisikohan korjaamolla käytössään osamaksumahdollisuus?

Autokorjaamoilla on tapana toimia niin, että asiakkaalle kerrotaan jokin mystinen diagnoosi (esim. napalaippalaakeri on venähtänyt) eikä Google tunne moista vaivaa tietenkään. Sen jälkeen asiakaspolo jää arvuuttelemaan sitä kuinka paljon lysti mahdollisesti maksaa. Osan hinta saattaa olla tiedossa ja työhön kuluvasta ajasta jokin arvaus olemassa. Ei näitä kuitenkaan asiakkaalle kannata kertoa.

Kuvan esine saattaa olla napalaippalaakeri. En ole varma. Kannattaa tarkistaa asiantuntijalta.

Tilanne eteni tässä vaiheessa kuitenkin yllättävään suuntaan. Huoltamoyrittäjä päätti kertoa minulle millainen operaatio osan vaihtaminen on. Ei kummoinenkaan juttu – otetaan pari pulttia irti, vanha osa irti ja uusi takaisin paikoilleen. Tietokoneelta selvisi myös, että osa on tukkurilla hyllyssä ja saataisiin tänne seuraavaksi päiväksi. Aikaa osan vaihtamiseen menisi arviolta hiukan toista tuntia. Kaiken kukkuraksi hinta selvisi ilman erikseen kysymistä.

Nythän vasta ihmeissäni olinkin: olinko juuri saanut näkemyksen siitä, millainen operaatio olisi edessä ja mitä se maksaisi? Harvoin tällaista palvelua saa. Asiantuntija (kyllä, autohuoltamo tarjoaa asiantuntijapalveluita) tunnisti asiakkaan ongelman ja sanoitti sen ratkaisun asiakkaan kielelle. Kertoi omatoimisesti mitä korjausoperaatio maksaisi ja milloin se pystyttäisiin suorittamaan. Tähän ei joka paikassa pystytä. Onneksi SHV Autotalossa pystytään. Pystytkö sinä kertomaan asiakkaasi ymmärtämällä kielellä, kuinka hänen napalaippalaakerinsa korjataan?

Maslow’n älykello

Lupasin joskus aikaisemmin kertoa, mihin tarpeeseen älykello vastaa. Menin ostamaan sellaisen viime vuoden puolella ja olen kuumeisesti miettinyt, miksi näin oikein pääsi käymään. Nyt olen keksinyt vastauksen. Se vastaa ihmisen itsensä toteuttamisen tarpeeseen. Siis mihin? No tämä on monimutkainen juttu, mutta antakaas niin yritän selittää.

Kerran kauan sitten eli ja ajatteli psykologi nimeltään Maslow. Maslow muodosti kerran pitkän iltapäiväkävelyn aikana teorian ihmisten perustarpeista. Näitä tarpeita ovat fysiologiset, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden, arvonannon ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Ihminen kiipeää tarpeiden pyramidia kaiken aikaa ylemmäs. Saavutettuaan kylläisyyden pyramidin alemmilla portailla, alamme havitella pääsyä ylemmille portaille.

Fysiologiset tarpeet haluamme tyydyttää ensin. Ne liittyvät elämän jatkuvuuden kannalta välttämättömiin tarpeisiin. Näitä ilman emme pystyisi elämään. Tarvitsemme riittävästi ravintoa ja lepoa. Turvallisuuden tarpeisiin lukeutuu erilaiset asiat, jotka suojaavat meitä ulkopuolisilta uhilta. Varaudumme sairauksiin hankkimalla lääkkeitä, kun taas kylmyyttä ja väkivallan uhkaa pyrimme välttämään rakentamalla ympärillemme seiniä.

Parhaatkaan muurit eivät tee meitä onnelliseksi. Tahdomme kuulua johonkin joukkoon kaltaistemme kanssa. Siksi kaipaamme ympärillemme ihmissuhteita. Näin tyydytämme yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeitamme. Sen jälkeen alamme hamuamaan arvostusta itseltämme ja muilta. Tahdomme olla yhteisömme arvostettuja jäseniä.

Viimeisenä tarpeena pyramidin huipulla on itsensä toteuttamisen tarve. Tylsistymme kuin häkkiin vangittu eläin, jos emme pysty toteuttamaan itseämme mitä moninaisemmin tavoin. Toiset kutovat itsensä neuloosiin, toiset puolestaan ahmivat kaiken mahdollisen käsiinsä saaman sarjakuvataiteen. Molemmat palvelevat – tiedostaen tai tiedostamatta – samaa itsensä toteuttamisen tarvetta.

Jokainen markkinoilla saatavilla oleva tuote tai palvelu vastaa meillä johonkin näistä tarpeista. Sama tuote voi herättää eri ihmisissä aivan erilaiset tarpeet. Älykello kiipeää tässä pyramidimallissa omalla kohdallani aivan huipulle asti. Joku saattaisi toki hankkia sellaisen kuuluakseen joukkoon (Yhteenkuuluvuuden tarve) tai saadakseen arvostusta (Arvonannon tarve) yhteisössään. Omalla kohdallani se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden itseni toteuttamiseen.

Joku ihmettelee tässä vaiheessa, kuinka kummassa se sen muka tekee? Pienen mutkan kautta. Päätin syksyllä hankkia sähköavusteisen polkupyörän. Tarkoituksena oli kulkea vastaisuudessa enemmän polkupyörällä ja vähemmän omalla autolla aina kun se olisi mahdollista. Polkupyörän tuottama onni ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan. Muutaman pyöräilyn jälkeen mieltäni alkoi vaivata seuraava pulma. En osannut arvioida pyöräilyn tuottamia tuloksia. Mahtoiko pyöräily olla liikuntaa laisinkaan vai tekikö sähkö kaiken työn ja lopputulos vastasi leppoisaa bussissa istuskelua. Kun olin aikani tätä viheliäistä ongelmaa pohtinut, löysin ratkaisuksi toisen sähköavusteisen vimpaimen: älykellon. Se mittaa pyöräilyn aikana sekä kuljetun matkan että sykkeen. Sen avulla pystyn ratkaisemaan eksistentiaalisen kriisini – tiedän pyörräilleeni oikeasti. Älykello on siis auttanut minua ymmärtämään enemmän mitä itsessäni tapahtuu silloin, kun pyöräilen. Se on auttanut minua toteuttamaan samalla itseäni omalla sähköisyyteen kietoutuneella tavallani.

Onko tässä tarinassa jokin opetus? Jokaisen tuotteen tai palvelun täytyy vastata johonkin käyttäjän tarpeeseen. Jos kukaan ei koe tarvitsevansa tuoreinta hilavitkutininnovaatiota, ei sillä ole kovin ruusuista tulevaisuutta edessään. Uutta luodessa on osattava kuunnella tarkoin käyttäjien tarpeita.