Onko Mikkeliin mänijöitä?

Kävin tammikuun lopulla Mikkelissä, vanhassa kotikaupungissa. Oli mukava nähdä kaupunki ikään kuin turistin silmin ja tutustua palveluihin uudesta näkökulmasta.

Ensimmäinen positiivinen yllätys tuli vastaan majoitusvarauksen kanssa. Omaan ohjelmaan oli saatu mahdutettua niin paljon sosiaalista aktiviteettia, että tuttujen nurkissa majaileminen olisi tuntunut härskiltä hyväksikäytöltä tyyliin ”tultiin teille nukkumaan ja aamupalalle,  mutta hei onhan se laatuaikaa sekin!” Siksi nukkumapaikkaa lähdettiin etsimään kaupallisten makuusijojen puolelta.

Ensisijaiseksi majataloksi suunniteltu pittoreski paikka oli siinä määrin pieni, ettei sieltä enää väsyneille matkaajille sijaa löytynyt. Piti siis siirtyä tutkimaan muita vaihtoehtoja. Erääseen ketjuun kuuluva kievari tarjosi hyvällä sijainnilla kohtuuhintaisen vaihtoehdon. Päädyin varaamaan viikonlopun siis sieltä. Positiivinen yllätys syntyi tilausvarauksen yhteydessä.

Ensin sähköpostiin kilahti viesti pakollisista saapumis- ja poistumisajoista sekä peruutusehdoista. Sen jälkeen tuli vielä toinen viesti, joka oli otsikoitu matkaohjelmaksi. Uteliaana avasin viestin. Viestiin oli generoitu ehdotus matkaohjelmaksi koko viikonlopulle. Idea oli varsin mainio. Liikkeelle lähdettiin siitä, miten paikan päälle saavutaan.

Sen lisäksi mukaan oli ujutettu kuvaukset aamupalahetkistä ja iltasaunoista. Yksilöllistä otetta oli haettu tarjoamalla mukaan myös paikallista perspektiiviä. Henkilökunta suosittelee -osuuteen oli nostettu esille kuva Mikkelin torista. Sehän on tunnetusti Suomen paras. Ei ehkä tammikuun lopulla niin kovin vetovoimainen, mutta minkäpä pitäjän tori silloin olisikaan parhaimmillaan. Tällainen ohjelmahan on mitä mainioin tapa tarjota vähän jotain ekstraa majoittumaan saapuvalle. Ehkä jopa Mikkelistä olisi voinut irrota muutakin kerrottavaa kuin ”tekemistä ja näkemistä moneen makuun”.

Kun varsinainen h-hetki koitti, päästiin tutustumaan myös nukkumalaitokseen paikan päällä. Huoneet olivat ketjupaikalle tyypilliset: eivät päässeet yllättämään suuntaan eikä toiseen. Matkalla huoneeseen huomio kiinnittyi käytävälle ripustettuun kokoelmaan dokumentteja alueen historiasta. Jäin kiinnostuneena tutkimaan näitä tekstikatkelmia ja karttoja – olenhan kiinnostunut vanhoista asioista. Tämä tuo mitä mainioimmalla tavalla paikallista väriä ja historiallisia kerrostumia osaksi vierailua. Ehkäpä nämä olisivat voineet olla mukana jo sähköisessä matkakertomuksessa? Sieltä niitä olisi voinut tarkastella vielä yksityiskohtaisemmin. Harva taitaa kuitenkaan tulla hotelliin ihan vain käytävillä hengailu mielessään.

Hotellihuoneessa jatkui paikallisuuteen perehtyminen. Raamatun ja huonekansion ohella vieraalle oli jätetty myös muuta luettavaa. Hesarin teemanumero Mannerheimista löytyi huoneen kirjoituspöydältä. Mikkelissähän Marski on tyypillinen liikanimi aukiolle, kadulle, ruisleivälle, ryypylle ja niin edelleen. Se on siis jonkinlainen paikallinen identiteettikysymys. Tätä on varmasti vaikea muualta tulleen ymmärtää. Siksi tällainen Marskin historiaa selvittävä pikakurssi on mitä mainioin lisä kokemuksen syventämiseen. Näillä eväin muualta tuleva voi hyvinkin päästä lähemmäksi mikkeliläistä mielenmaisemaa.

Yösija oli siis onnistunut rakentamaan pienillä teoilla varsin mainion tavan kietoa yöpyjä mukaan paikalliseen tarinaan. Viikonloppuvisiitti sai tästä loistavan alun. Tuttujen tapaamisen ohella toinen varsinainen syy kaupunkiin saapumiselle oli viikonlopun aikana järjestetty teatteritapahtuma.

Työväen Näyttämöpäivät eivät välttämättä ole kaikkein moderneimmaksi mielletty nuorisotapahtuma. Miellyttävät yllätykset saivatkin jatkoa, kun huomasin tapahtuman ottaneen käyttöön kännykkäsovelluksen. Tässä oli mukana paljon elementtejä, joita olenkin jo aiemmassa kirjoituksessa kaipaillut.

   

Sovelluksen avulla tapahtumaan tulija pystyi tarkastamaan etusivulta ajankohtaisimmat tiedotteet. Mukana oli myös kartta kaupunkialueesta. Sen avulla oli helppo navigoida kaupunkifestivaalin eri tapahtumapaikkojen välillä. Tässä voisi toki olla saatavilla myös oheisohjelmaa tai muita tarvittavia palveluita. Vaikka hengen ravintoa oli tarjolla runsain määrin, saattoi kävijä kaivata silti välillä ravintoa myös ruumiille.

   

Sovelluksessa oli tietysti saatavilla myös sähköinen käsiohjelma esitysaikatauluineen ja esityskohtaisine kuvauksineen. Kaikki tarvittava informaatio kulki siis näppärästi mukana taskussa. Käsiohjelmaan ei tosin päässyt enää perehtymään esityksen aikana. Kun puhelin piti laittaa lentokonetilaan, ei käsiohjelman sisältökään ollut enää saatavissa. Kun samaan sovellukseen saataisiin vielä mukaan pääsyliput sähköisessä muodossa, olisi paketti melkoisen hyvin kasassa.

Tällaisia helmiä piileksii siis Mikkelissä. Kannattaa käydä kylässä. Vaikka ensi kesänä Asuntomessujen aikaan. Silloin Suomen paras torikin on parhaimmillaan!