Banaanit, Elisa ja ilmaiset palvelukset

Hyvää uutta vuotta!

Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja päättänyt kehittää tänä vuonna uusia parempia palveluita kaikilla mahdollisilla rintamilla. Yksi eniten käyttämiäni palveluita on ruokakauppa. Äkkinäinen luulisi, ettei siellä tule vastaan mitään maata mullistavaa. Kuinka yllätyinkään, kun kävin joulun alla lähikaupassa. Hevi-osaston tiskissä oli korissa banaaneja tarjolla naperoiden mussutettavaksi. Hetken aikaa pohdiskelin kumpi mahtaakaan olla väärässä kauppakorkeakoulun markkinointikurssin opit vai kyseisen kaupan hevi-vastaava. Eihän ilmaisen hedelmän tarjoamisessa ole kaupallisesta vinkkelistä tarkastasteltuna mitään tolkkua. Ipanathan ovat ruokakauppiaalle lottovoitto. Karkkiosastolla seljällään itkupotkuraivoava piltti on aivan varma keskiostoksen kasvattaja. Myyntihän notkahtaa, jos nassu nakertaa banaania eikä keksi vaatia jokaisen hyllyn kohdalla jotakin kärryyn mukaan. Toivottavasti hevi-vastaava on jo löytänyt itselleen uuden työn tämän emämokauksen jäljiltä.


Kävin muuten samalla kauppareissulla hakemassa postilta uuden älykelloni. Lupaan kertoa vielä joskus myöhemmin, mihin sitä tarvitsen. Olen aivan varma, että keksin mihin tarpeeseen kello vastaa. Yksi keskeisiä tuotteistamisen oppeja on, että kaikkien tuotteiden ja palveluiden pitää täyttää jokin asiakkaan tarve. Heti kun olen keksinyt mihin tarpeeseen kello vastaa, palaan asiaan.

Mutta joka tapauksessa kävin siis tuolla reissulla noutamassa kellon. Kellon myynyt puhelinoperaattori mahdollisti älykellon ostamisen osamaksulla ilman ylimääräisiä kuluja. Olisihan minulla tietysti menestyvänä yrittäjänä ollut mahdollisuus ostaa kello kertamaksullakin. Kauppakorkeakoulussa kuitenkin rahoituksen kurssilla opetettiin, että tänään käytettävissä oleva euro on arvokkaampi kuin ensi vuonna käytettävissä oleva. Tämän saa aikaan inflaatio ynnä muut monimutkaiset asiat. Siksi oli päivän selvää, että kello kannattaa ostaa osamaksulla vanhan vuoden puolella. Näin tänään uuden vuoden puolella on käytettävissä enemmän arvokkaita euroja muihin älykelloakin tarpeellisempiin hankintoihin. Samalla saatoin tuudittautua siihen uskoon, että kellon viimeiset maksuerät olisivat edullisempia kuin tänään maksetut, vaikka ne tietysti näennäisesti olisivatkin yhtä suuria.

Diili vaikutti näkökulmastani yhtä erinomaiselta kuin ilmaiset banaanit. Jäin kuitenkin pohtimaan kellokauppiaan intoa myydä tuote minulle osamaksulla ilman ylimääräisiä kuluja. Kyllähän tuo rahoituksen logiikka toimii yhtä lailla myyjänkin näkökulmasta: tänään saatava euro on arvokkaampi kuin vuoden päästä saatava. Miksi kummassa teleoperaattori haluaa kantaa rahoituskustannukset minunkin osaltani?

Kokeneimmat lukijat osaavat varmaan jo tässä vaiheessa epäillä, että tähän on nyt palvelu haudattuna. Nämä molemmat tapaukset tähtäävät asiakasuskollisuuden parantamiseen. Tähän tavoitteeseen päästään asiakkaita hyvin palvelemalla. Me kuluttajat olemme melkoisen mukavuudenhaluisia otuksia. Kaupassa käymisen pitäisi olla ainakin jollain tasolla mukava tapahtuma. Jos piltit eivät itke koko kauppareissun ajan, on kaupassa käynti melkoista arjen luksusta. Myös samaan aikaan kaupassa asioivat voivat jakaa tuon tuntemuksen. Kun kohtaamme mukavia kokemuksia, pyrimme toistamaan mukavuuteen johtavaa rutiinia. Siksi käymme mielellämme uudestaan ja uudestaan samassa kaupassa. Mukavuudenhalu ajaa meidät myös pysyttelemään saman operaattorin asiakkaana koko osamaksusopimuksen ajan. Siinä sivussa tulee todennäköisesti hankittua matkapuhelin- ynnä laajakaistaliittymät plus viihdepalvelut samalta palveluntarjoajalta. Kun kaikki näkyvät samalla laskulla, on kokonaisuutta mukavampi ja ennen kaikkea selkeämpi pitää kasassa. Ilmaisia lounaita (tai banaaneja) ei siis ole. Ainakaan muille kuin hyvän palvelun keksineelle hevi-vastaavalle.

Menestystä alkaneeseen vuoteen!

Yksi ajatus artikkelista “Banaanit, Elisa ja ilmaiset palvelukset”

Kommentit on suljettu.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Sivustoa käyttämällä hyväksyt evästeet.