Paremman palvelun verkossa

Kaupan alalla – ja palveluissa laajemminkin – on verkkokauppa tuonut paljon muutoksia toimintakenttään. Laajentuminen kivijalkakaupasta verkkokauppaan aiheuttaa jo itsessään haasteita monille toimijoille. Samalla kilpailu muuttuu. Enää ei kamppailla saman kaupungin tai maan sisältä tulevaa tarjontaa vastaan, vaan kilpailua muodostuu maan rajojen ulkopuoleltakin. Silloin merkittäväksi kilpailutekijäksi muodostuu hinta. Hinnan ratkaistessa on isommalla myyjällä yleensä etu puolellaan. Mutta voiko verkkokaupankäynnissä pärjätä muullakin kuin halvalla hinnalla?

Hinnan ohella asiakas hakee verkkokaupasta myös toimitusvarmuutta ja –nopeutta. Tilasin itse vastikään pari vaatepartta Amazonilta, mutta pahuksen paidat jättivät kuitenkin saapumatta. Saako tuotteen siis varmasti kauppiaalta vai joutuuko tilausvahvistuksen jälkeen saamaan uuden ilmoituksen tuotteiden loppumisesta? Toimitusnopeus on yhtä lailla suuri tekijä. Ali Babalta saa Kiinasta tilattua tuotteen varmasti paljon halvemmalla kuin paikalliselta kauppiaalta. Kiinan kauppias ei kuitenkaan pysty toimittamaan tuotetta nopeasti. Toiset verkkokaupat maailmalla lupaavat toimittaa tilauksen puolen tunnin sisällä. Pystyisikö oma yrityksesi samaan?

Verkkokaupan avulla asiakkaista pystyy keräämään mittavat määrät tietoa asiakkaan ostoksista ja muusta käyttäytymisestä. Tätä tietoa voidaan hyödyntää markkinoinnin tukena. Yhä yleisempi trendi on muokata tästä tiedosta jotain sellaista, josta asiakas voisi itse hyötyä. Voisiko ruokakauppa kertoa asiakkaalle tämän tekemien ostosten perusteella tarkemmin esimerkiksi siitä, kuinka paljon vitamiineja ja hivenaineita ostokset sisälsivät? Pystyisikö elokuvateatteri lisäämään asiakkaan katsomat elokuvat lyhyine kuvauksineen asiakkaan sähköiseen kalenteriin tai sosiaalisen median virtoihin? Voisiko huoltoaseman tarjoama palvelu laskea automaattisesti auton keskikulutuksen sekä kuukausittaisen ja vuosittaisen polttoaineen käytön kokonaishinnan? Millainen yritysten tarjoama tieto tuottaisi sinulle lisäarvoa? Kommentoi alle!

Tuotteiden räätälöinti

Silloin kun minä olin nuori, oli ensiarvoisen tärkeää omistaa oikean merkkiset farkut. Leviksethän ne tietysti olla piti. Olen kyllä kuullut, että samaan aikaan muualla Suomessa saattoi käytössä olla myös jotkin ihan muun merkkiset farkut. Nuoruudesta on kuitenkin jo tovi aikaa. Siinä ajassa tärkeäksi on tullut jokin muu kuin farkkujen oikea merkki. Sen sijaan Levi’s joutuu pärjäämään edelleen omissa housuissaan.

Aika ympärillä on muuttunut yhdessä kuluttajien halujen ja tarpeiden kanssa. Ihmiset haluavat nykyisin yhä yksilöllisempiä palveluita. Tämä näkyy myös kulutustuotteiden, kuten esimerkiksi farkkujen kohdalla. Levi’s on löytänyt tähän kysymykseen ratkaisun tarjoamalla räätälöityjä housuja. Farkkutehdas on siis palannut juurilleen ja opetellut uudestaan tekemään housuja asiakkaiden toiveiden tai mittojen mukaisesti.

Leviksen räätäleiltä saa varmasti yksilölliset farkut. Sellaiset joita ei tule vastaan heti seuraavassa kadunkulmassa. Housuja voi tuunata lahkeita lyhentämällä, leventämällä tai kaventamalla. Kankaaseen saa myös haluamansa brodeerauksen tai erilaisia koristeita ja niittejä. Housuja voidaan myös repiä tai revenneitä kohtia paikkailla. Aivan asiakkaan toiveiden mukaisesti. Mahtavaa yksilöllistä palvelua siis.

Voisiko sinun tuotettasi tuunata ja tehdä siitä asiakkaalle uniikin aarteen?

 

Henkisen kynnyksen madaltamista uusille asiakkaille

Moi taas!

Kävin eilen Porvoossa tutustumassa paikalliseen joulunjälkeiseen tunnelmaan. Lumipyry oli aamulla melkoinen, kun yritin navigoida moottoritieltä oikean liittymän kohdalta Porvoon suuntaan. Onneksi tiellä ei ollut kovin paljon muita liikkujia. Muuten olisi voinut olla peltisepille töitä tarjolla. Tähtein välisessä avaruudessa suoritettua aikapoimuajoa muistuttanut taivallus kuitenkin kannatti. Perillä vastassa odotti Vanha Porvoo. Kaupunki kujineen ja kauppiaineen selvisi tästäkin lumipyrystä, aivan kuten on selvinnyt tätä aiemmin jo sadoista aiemmista tuiskuista.

Vaakasuoraan vihmova lumisade ei vaikuttanut kovinkaan ystävälliseltä tervetulotoivotukselta. Vanhan rantatien linjalla joen ylittävällä sillalla vastaan tuli auto, joka sai sillan kannen ikävästi väräjämään. Vaikka järki sanoi sillan kestävän tämän koitoksen, olivat vatsanpohja ja koivet eri mieltä. Vastarannan rakennukset antoivat hieman suojaa tuulelta, mutta uutena koitoksena vastassa oli tuomiokirkon mäelle johtava rinne. Helpompihan tästä oli tietysti jalkapatikassa ylös nousta kuin vuosisatoja aiemmin hevosen ja kärryjen kera.

Mäen päällä alkoi mieli tehdä jo johonkin lämmittelemään. Ensimmäinen ovi ei kuitenkaan auennut. Suklaapuoti oli sulkenut ovensa männä vuonna ja palveli enää verkossa. Miltähän suklaapralinet mahtavat maistua verkkokaupassa? En jäänyt testaamaan tätä lumipyryyn. Urheasti seuraavan kahvilan ovelle, jonka edessä lumihankeen uponneesta kyltistä saattoi olettaa tekstin alun ”OP..” tarkoittanevan avoimia ovia ja sisällä kutsuvaa lämpöä. Kohmeiset sormet saivat kuitenkin turhaan nykiä kylmää rautakahvaa. Kiinni oli tämäkin paikka. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa eteenpäin.

Kolmas kerta sanoi toden tälläkin kertaa. Ensimmäinen auennut ovi kuului Porvoon tuomiokirkolle. Lauantaiaamupäivänä tämä oli ensimmäinen paikka, johon väsynyt matkalainen pääsi lämmittelemään ja lepäämään. Olihan tässä vaiheessa viimaisilla kujilla harhailtukin jo lähes kilometrin mittainen taival. Kirkkosalia kierrellessä löysin myös yhden erinomaisen palvelun ilmentymän salin takanurkkauksesta. Sovellus ilmaisista banaaneista oli käytössä täälläkin. Mainio tapa parantaa kirkkokansan kokemusta.

Hyvää palvelua kirkkokansalle #palvelukeidas

Kuva, jonka Sami Heikkinen (@palvelukeidas) julkaisi

Kirkkopussi on mainio tapa madaltaa kynnystä uusille asiakkaille palveluiden käyttämiseen. Näin nuoret ja kokemattomat kävijät saadaan opetettua palveluiden käyttöön hiljalleen, hyödyntäen jo ennestään tuttuja elementtejä leikin ja ilon kautta.

Joskus opastusta palveluiden käyttöön vaaditaan, vaikka asiakkaat olisivat vanhempiakin. Mikäli palvelu on käyttäjälle kokonaan vieras, voi sen käyttäminen vaikuttaa jopa uhkaavalta ja pelottavalta. Samalla tavoin kuin muutkin itsellemme vieraat asiat. Tällöin vaaditaan matalaa kynnystä ja helppoa sisään pääsemistä palvelun maailmaan. Kerronpa tästä pari erinomaista esimerkkiä, joilla houkutella käyttäjiksi aivan uusia kohderyhmiä.

Mikkeliläisen, nykytaidetta esittelevän Studio Wäkewän vuosi alkaa vauhdikkaasti. Galleristi Kirsimaria E. Törönen-Ripatti on ideoinut työhuone-galleriaansa MiniPopUP-näyttelyiden sarjan. Ideana on, että kukin näyttelyistä on avoinna vain yhden tunnin ajan. MiniPopUP-tunnit ajoittuvat aina jonkin muun kulttuuritapahtuman kylkeen.—MiniPopUP -näyttelyt on suunnattu erityisesti heille, jotka eivät ole tottuneet nykytaidenäyttelyissä käymään, Törönen-Ripatti toteaa tiedotteessaan.

Lähde: Studio Wäkewä aloittaa tunnin mittaiset taidenäyttelyt | Länsi-Savo

Kirsimaria E. Törönen-Ripatti on kehittänyt mininäyttelyiden sarjan niille, joilla ei ole aiempaa kokemusta taidenäyttelyissä käymisestä. Monesti taidenäyttelyitä leimaa elitistinen leima tai sitten asiaan vihkiytymätön ei vain tiedä, mihin kiinnittää näyttelyssä huomionsa. Pahimmillaan voi teosta kauempaa katsoessaan jättää huomiotta mielenkiintoisimmat yksityiskohdat tai tekniikan taitamisen vivahteet. Asiantuntevan opastuksen avulla oppii varmasti löytämään uusia näkökulmia taidenäyttelyyn ja sen antiin.

Hevosen hampaisiin katsomalla pystyy sanomaan paljon hevosen kunnosta. Tai pystyisi, jos olisi kokenut hevosmies. Nykypäivänä hevosmiestaidot eivät ole olleet hengissä säilymisen kannalta kovin tärkeitä, joten nämä jalot ominaisuudet ovat päässeet ikävästi vaipumaan unholaan. Samalla Suomen toiseksi suosituin penkkiurheilun muoto on kokenut suosion alamäen. Raveissa on käynyt ihmisiä entistä vähemmän ja totopelejä on pelattu vähemmän kuin ennen.

Hevosurheilun taustalla toimineet yhteisöt ovat pyrkineet madaltamaan hevosurheiluun osallistumisen kynnystä Raviliiga-konseptin avulla. Raviliigassa hevosen omistajaksi pääsee osana kimppaa yhdessä muiden kanssa. Osuus maksaa yleensä kiinteän summan ja sillä omistaa hevosesta osuuden parin vuoden ajan. Oma osuuteni (vasemman takakinteereen oikea etuneljännes Lady Adelesta) meni myyntiin vuoden vaihteessa. Omistuskauden aikana kertyneet voittorahat ja hevosen myynnistä saatu summa palautuvat tilille lähiaikoina. Kiinteä euromääräinen osuus on pitänyt sisällään hevosen valmennuksen, vakuutukset ja ylläpitokustannukset. Isoja riskejä ei ole tarvinnut siis ottaa, vaikka hevosta onkin omistanut.

Raviliigassa on kimpan vetäjä, joka kokeneempana harrastajana osaa kertoa yksityiskohtia hevosen valmentautumisesta ja ravikilpailuista. Kimpassa mukana olemalla ei ehkä vielä opi lukemaan hevosen hampaista näiden potentiaalisia kilometriaikoja, mutta ainakin enemmän hevosista siinä oppii ymmärtämään. En minäkään muuten tietäisi, että raveissa käy mukana myös kaverihevosia, jotka ovat mukana vain pitämässä varinaisten juoksijoiden mielialaa yllä. Aivan uutta on ollut myös se, että hevosillekin on kuntoutuslaitoksia, jossa ne pääsevät vesijuoksemaan ja hierottavaksi.

Olipa kyse sitten kirkkopussista, mininäyttelystä tai kimppahevosesta, ovat ne kaikki mainioita tapoja madaltaa kynnystä uusien palveluiden käyttäjien houkuttelemiseksi.

Banaanit, Elisa ja ilmaiset palvelukset

Hyvää uutta vuotta!

Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja päättänyt kehittää tänä vuonna uusia parempia palveluita kaikilla mahdollisilla rintamilla. Yksi eniten käyttämiäni palveluita on ruokakauppa. Äkkinäinen luulisi, ettei siellä tule vastaan mitään maata mullistavaa. Kuinka yllätyinkään, kun kävin joulun alla lähikaupassa. Hevi-osaston tiskissä oli korissa banaaneja tarjolla naperoiden mussutettavaksi. Hetken aikaa pohdiskelin kumpi mahtaakaan olla väärässä kauppakorkeakoulun markkinointikurssin opit vai kyseisen kaupan hevi-vastaava. Eihän ilmaisen hedelmän tarjoamisessa ole kaupallisesta vinkkelistä tarkastasteltuna mitään tolkkua. Ipanathan ovat ruokakauppiaalle lottovoitto. Karkkiosastolla seljällään itkupotkuraivoava piltti on aivan varma keskiostoksen kasvattaja. Myyntihän notkahtaa, jos nassu nakertaa banaania eikä keksi vaatia jokaisen hyllyn kohdalla jotakin kärryyn mukaan. Toivottavasti hevi-vastaava on jo löytänyt itselleen uuden työn tämän emämokauksen jäljiltä.


Kävin muuten samalla kauppareissulla hakemassa postilta uuden älykelloni. Lupaan kertoa vielä joskus myöhemmin, mihin sitä tarvitsen. Olen aivan varma, että keksin mihin tarpeeseen kello vastaa. Yksi keskeisiä tuotteistamisen oppeja on, että kaikkien tuotteiden ja palveluiden pitää täyttää jokin asiakkaan tarve. Heti kun olen keksinyt mihin tarpeeseen kello vastaa, palaan asiaan.

Mutta joka tapauksessa kävin siis tuolla reissulla noutamassa kellon. Kellon myynyt puhelinoperaattori mahdollisti älykellon ostamisen osamaksulla ilman ylimääräisiä kuluja. Olisihan minulla tietysti menestyvänä yrittäjänä ollut mahdollisuus ostaa kello kertamaksullakin. Kauppakorkeakoulussa kuitenkin rahoituksen kurssilla opetettiin, että tänään käytettävissä oleva euro on arvokkaampi kuin ensi vuonna käytettävissä oleva. Tämän saa aikaan inflaatio ynnä muut monimutkaiset asiat. Siksi oli päivän selvää, että kello kannattaa ostaa osamaksulla vanhan vuoden puolella. Näin tänään uuden vuoden puolella on käytettävissä enemmän arvokkaita euroja muihin älykelloakin tarpeellisempiin hankintoihin. Samalla saatoin tuudittautua siihen uskoon, että kellon viimeiset maksuerät olisivat edullisempia kuin tänään maksetut, vaikka ne tietysti näennäisesti olisivatkin yhtä suuria.

Diili vaikutti näkökulmastani yhtä erinomaiselta kuin ilmaiset banaanit. Jäin kuitenkin pohtimaan kellokauppiaan intoa myydä tuote minulle osamaksulla ilman ylimääräisiä kuluja. Kyllähän tuo rahoituksen logiikka toimii yhtä lailla myyjänkin näkökulmasta: tänään saatava euro on arvokkaampi kuin vuoden päästä saatava. Miksi kummassa teleoperaattori haluaa kantaa rahoituskustannukset minunkin osaltani?

Kokeneimmat lukijat osaavat varmaan jo tässä vaiheessa epäillä, että tähän on nyt palvelu haudattuna. Nämä molemmat tapaukset tähtäävät asiakasuskollisuuden parantamiseen. Tähän tavoitteeseen päästään asiakkaita hyvin palvelemalla. Me kuluttajat olemme melkoisen mukavuudenhaluisia otuksia. Kaupassa käymisen pitäisi olla ainakin jollain tasolla mukava tapahtuma. Jos piltit eivät itke koko kauppareissun ajan, on kaupassa käynti melkoista arjen luksusta. Myös samaan aikaan kaupassa asioivat voivat jakaa tuon tuntemuksen. Kun kohtaamme mukavia kokemuksia, pyrimme toistamaan mukavuuteen johtavaa rutiinia. Siksi käymme mielellämme uudestaan ja uudestaan samassa kaupassa. Mukavuudenhalu ajaa meidät myös pysyttelemään saman operaattorin asiakkaana koko osamaksusopimuksen ajan. Siinä sivussa tulee todennäköisesti hankittua matkapuhelin- ynnä laajakaistaliittymät plus viihdepalvelut samalta palveluntarjoajalta. Kun kaikki näkyvät samalla laskulla, on kokonaisuutta mukavampi ja ennen kaikkea selkeämpi pitää kasassa. Ilmaisia lounaita (tai banaaneja) ei siis ole. Ainakaan muille kuin hyvän palvelun keksineelle hevi-vastaavalle.

Menestystä alkaneeseen vuoteen!