Mitä yhteistä on ilmaisella parkkipaikalla ja tykkilumesta lanatulla ladulla?

Olen kuumeisesti odottanut jo useamman viikon uutta älykelloa saapuvaksi. Toimitusaika on venynyt melkoisen pitkäksi. Kärsimättömänä olen toivonut jokaisen tekstiviestin olevan verkkokauppiaan ilmoitus postin seurantakoodista ja paketin liikahtamisesta keskusvarastolta. Olen joutunut pettymään moneen otteeseen, mutta viimein eilen oli kello lähtenyt liikkeelle luokseni.

Miten tämä liittyy palveluihin? No, kysehän on saatavuudesta ja sen vaikutuksesta palvelukokemukseen. Pitkä toimitusaika on aiheuttanut sekä turhautumista että lisännyt odottamisen jännitystä. Sehän on joulun alla aivan tyypillinen olotila. 🙂 Viime aikoina silmiini on osunut pari uutista odotuksesta ja saatavuudesta. Näissä uutisissa julkiset palvelut ovat nousseet esiin palveluiden saatavuuden näkökulmasta. Vaikka en voi väittää olevani julkisten palveluiden järjestämisen juridiikan ja logiikan asiantuntija, olen käyttäjänä hoksannut näiden palveluiden tuottavan parhaimmillaan suoranaista iloa käyttäjilleen.

Ensimmäinen tapaus koskee Lahtea. Lahdessa on suunniteltu satamatorin pysäköintialueen muuttamista maksulliseksi. Muutoksen myötä oli tarkoitus tuoda kaupungille lisätuloja. Samalla puututaan kuitenkin saatavuuteen ja saavutettavuuteen: siihen kuinka helppoa palvelunkäyttäjän on päästä käyttämänsä palvelun äärelle. Osalle palveluiden käyttäjistä maksullinen pysäköinti voi tarkoittaa sitä, että varsinainen palvelu – tässä tapauksessa esimerkiksi kahvila tai ravintola – voi jäädä kokonaan käyttämättä. Onhan se asiakkaalle eri asia, maksaako lounas 6,90 vai 8,90 euroa parkkimaksun kanssa, Lahden Järvimatkailun Jukka Riikonen arvioi vaikutusta asiakaskokemukseen Etelä-Suomen Sanomissa. Toisaalta maksullinen pysäköinti voi tarkoittaa myös sitä, että pysäköintialueella on varmemmin vapaata tilaa saatavilla. Joku toinen käyttäjä voi pitää sitä hyvänäkin palveluna, koska rahalla saa varmemmin tarvitsemansa palvelun. Helppoa ja kätevää siis.

Eihän tämä ensimmäinen kerta ole, kun kaupungit keksivät tarjota palveluitaan maksua vastaan. Toinen esimerkki on Mikkelistä, missä kaupunki on tuottanut ensilumenlatupalvelua innokkaimmille hiihtäjille jo useamman vuoden ajan. Ensilumenlatu on tykkilumesta tai edellisen talven lumista tehty latu niille, joiden sukset eivät malta odottaa luomulumesta luotuja latuja. Ensilumenladulle pääsee hiihtämään ennen varsinaisten latujen avautumista. Tämän vuoden marras-joulukuussa Mikkelissä ensilumenladuille myytiin 400 kausikorttia. Sillä saatiin katettua ladun tekemisestä ja ylläpitämisestä syntynyt 25 000 – 30 000 euron kustannus. Kun muut ladut aukeavat, lopetetaan ensilumenladun kausikorttien myynti. Tällä tavalla on pystytty tarjoamaan paremman saatavuuden parempaa palvelua niille, jotka ovat siitä valmiita maksamaan.

Voisiko samaa logiikkaa hyödyntää myös parkkipaikkojen suunnittelussa? Entä jos yksi parkkialue ei olisikaan kokonaisuudessaan maksuton tai maksullinen? Entä jos se olisikin jaettu eri lohkoihin, joista toista voisivat käyttää edullisuutta arvostavat ja toista helppoutta, nopeutta sekä varmuutta arvostavat? Oheistan tähän karttapohjalle laaditun luonnostelman alueen jakamisesta. Epäilläkseni siinä ei kuntalaisten yhdenvertaisuus pääsisi vaarantumaan. Mihin muihin julkisiin palveluihin tällainen ohituskaista voitaisiin rakentaa ilman että eksyttäisiin korruption puolelle?

Ehdotelma parkkialueiden järjestämiseksi Lahden satamatorille.

Palataan vielä siihen älykelloon ja saatavuuteen. Postissa odottava kello on uusinta Applen sarjaa. Apple on pitkän aikaa onnistunut kasvattamaan uutuustuotteidensa arvoa myymällä niukkuutta. Kun malttamaton ostaja joutuu odottamaan tuotteen saapumista pitkään, on ilo sitäkin suloisempi, kun uuden lelun hypistelyn voi viimein aloittaa. Tämä sama logiikka ei kuitenkaan välttämättä toimi arkipäivän palveluissa. Parkkipaikkojen niukkuus ja sopivan paikan etsiminen ei herätä samanlaista iloa etsijässään. Suosittelen siis huolella pohtimaan, kuinka parkkeerauskuviot järjestetään. Minä lähden nyt käymään postissa.

Iloista joulua!

Kiinalaiset haluavat suomalaista laatua

Suomen Lappi on alkanut pursuilla kiinalaisista turisteista. Lapista tullaan hakemaan pohjoista eksotiikkaa, hiljaisuutta, rauhaa ja turvallisuutta. Tässä on mukana monia kilpailutekijöitä, joita kilpailevat maat eivät pysty tuottamaan suurellakaan rahalla. Erinomainen kilpailuvaltti siis.

Voiko palveluntarjoaja kuitenkin tarjota jotain muutakin? Olen viime aikoina törmännyt useampaankin tapaukseen, joissa kiinalaiset haluavat ostaa nimenomaan suomalaisen tuotteen. Suomi mielletään myös korkean osaamisen ja laadun maana.

Eksyin syksyllä Punkaharjulla saunaan erään eteläsuomalaisen elektroniikka-alan osaajan kanssa. Löylyn lomassa tuli puhetta sähkötuotteiden kilpailutilanteesta. Kaikkea toimintaa ei ole ollut mielekästä siirtää Aasiaan, vaikka kustannustaso onkin ollut Suomea matalampi. Kun tuotteilta vaaditaan äärimmäistä toimintavarmuutta, ei aasialaiset halua itsekään ostaa kotimaansa tuotteita. Kun tuotteesta löytyy valmistusmerkinnän yhteydessä tieto Made in Finland, on se asiakkaalle tae hyvästä laadusta.

Kauppalehdessä oli vastikään juttu kiinalaisista turisteista. Suomessa käyvät kiinalaiset turistit ovat kiinnostuneita ostamaan Suomessa tehdyn matkamuiston. Monin paikoin tarjolla on kuitenkin aasiasta rahdattua halpatavaraa. Kiinalainen turisti on poikkeuksellinen tapaus rahankäytössään. Kuulin aiemmin parkitusta kalannahasta tarve-esineitä valmistavalta yrittäjältä näkemyksen saksalaisista turisteista. He ovat kuulemma hövelillä päällä, jos päättävät ostaa useamman kuin yhden postikortin. Kiinalainen turisti on ilmeisesti vaurastunut saksalaista nopeammin ja on kulutusinnossaan luottavaisempi vaurautensa pysyvyyteen jatkossakin. Ei kiinalainen turisti kuitenkaan niin äveriäs ole, että olisi valmis maksamaan huonosta laadusta. Siksi turisti tahtoo ostaa suomalaisen tuotteen.

Kulttuurijoulukaupasta aineettomia lahjoja

Jos Fiskars on kaukana, voi joululahjaostoksia tehdä onneksi muuallakin. Mikkelissä on jo useamman vuoden ollut tarjolla erinomaisesti tuotteistettuja joululahjoja. Näiden lahjojen aiheet kumpuavat kulttuurista.

Kulttuuri ja myyminen eivät aina tahdo mahtua samaan lauseeseen. Mikkelin kulttuurijoulukaupassa on kuitenkin löydetty erinomaisia tapoja paketoida kulttuurista osaamista myytävään muotoon. Tässä on kyse tuotteistamisesta – siis siitä, että osaamista saatetaan muotoon, jossa asiakkaan on se helppoa ostaa. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Esimerkiksi sitä, että joulupakettiin voi kääriä opastetun kierroksen Mikkelissä. Tai kenties yksilötunteja musiikkiopistolta. Takavuosina tarjolla oli myös oma henkilökohtainen suosikkini, 5 kirjavarausta kaupunginkirjastoon. Nykyisin varaaminen taitaa olla maksutonta, joten tätä tuotetta ei enää ole saatavilla. Mutta mikä olikaan kirjojen ystävälle mainiompi lahja kuin mahdollisuus saada mutkattomammin suosikkikirjansa käsiinsä.

Ostoksille kulttuurijoulukauppaan pääsee kätevästi Mikkelin joulukadulle. Samalla kun käy ostamassa joulupöydän herkut, voi täydentää pukinkonttia näillä helmilllä.

Hyvää palvelua on siis osaamisensa näkyväksi tekeminen ja paketoiminen. Näin asiakkaiden on helpompi ostaa tarjolla olevia elämyksiä.

(Tekstin kuvat www.mikkelinkulttuurijoulukauppa.fi)

Miksi Fiskars ei ole vain kesäkohde?

Moni on varmaankin käynyt Fiskarsin ruukilla tutustumassa paikallisiin ja globaaleihin kädentaitojen edustajiin. Fiskars on Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen käyntikohde. Sen suosio ei rajoitu ainoastaan johonkin tiettyyn sesonkiin. Kuinka kummassa Fiskars saa ihmiset tulemaan paikalle kesällä, keväällä, jouluna ja vieläpä syksylläkin?

Fiskarsin ruukkikylän pääkatua kävellessä voi kuulla Fiskarin joen hiljaisen solinan sekä läheltä ja kaukaa tulleiden turistien porinan. Hyvällä tuurilla suklaapuodista leijailee huumaavan makea tuoksu, jota ei pysty vastustamaan kurinalaisinkaan spartalainen. Ympärillä kasvavat puut muistuttavat vain etäisesti niitä havupuuvaltaisia metsiä, joihin silmät muuten ovat tottuneet. Sen lisäksi paikassa on varmasti vielä jotain muutakin houkuttavaa – ellei peräti koukuttavaakin.

fiskars

Yksi syy on varmasti tarina. Tarinan merkityksestä olen kirjoittanut jo aiemmin. Fiskarsilla on 1600-luvulta periytyvä tarina, jota voi käydä paikan päällä aistimassa vanhoista rakennuksista ja toiminnasta niiden lomassa. Yhtä tärkeää on varmasti myös se, että tämän tarinan teema on osattu tuoda luontevalla tavalla tähän päivään.

Tuon tarinan ympärille on rakennettu moderni versio ruukkikylästä. Käsityöläisyyden perinne ja historia ovat houkutelleet ruukkikylään asumaan ja itseään toteuttamaan lukuisia käsityöläisiä. Heidän ansiostaan ruukkikylässä on vieri vieressä pajamyymälöitä. Niiden suojissa tarjoutuu mahdollisuus tuottaa takoraudasta, lasimassasta ja puutavarasta koriste- ja käyttöesineitä. Kävijöille on mahdollisuus nähdä käsityöläiset autenttisten askareidensa parissa ja samalla tehdä ostoksia. Monia mietityttää nykyisin hankkimiensa tavaroiden alkuperä, mutta näissä puitteissa siitä pystyy varmistumaan omin silmin.

Käsityöläisten runsaus alueella on kolmas paikan viehätystä lisäävistä tekijöistä. Kohde, jonka voi helposti kokea yhdessä päivässä, ei jätä mitään hampaankoloon eikä siten houkuttele palaamaan paikalle toistamiseen. Kun riittävästi eri toimijoita kokoontuu samalle alueelle, ruokkii kriittisen pisteen ylittävä tarjonta myös enemmän kysyntää. Se on varmasti yksi syy siihen, miksi niin moni haluaa paikalle työskentelemään. Toki pelkkä käsityöperinne ja sen modernit ilmentymät eivät riitä tyydyttämään asiakkaita. Siksi ympärille on kehittynyt majoitus- ja ravitsemustoimintaa. Kaikki tietysti linjassa alueen perinteen ja tarinan kanssa.

Fiskarsin menestyksen taustalla on siis kolme tekijää. Tarina, joka on pystytty tuomaan uskottavasti tähän päivään. Teema, joka yhdistyy tarinaan ja on pystytty kytkemään osaksi uskottavaa nykyhetken toimintaa. Runsaus, joka houkuttaa ihmiset paikalle uudestaan. Palvelun kehittäminen vaatii usein useampien elementtien yhdistämistä. Fiskars on onnistunut sen tekemään. Siksi siellä käydään ja kannattaa käydä myös vastaisuudessakin.