Esimerkkejä tarinan voimasta

Katselin viime viikolla televisiosta suosikkiohjelmaani Suomen huutokauppakeisari. Pidän kovasti sarjan henkilöhahmoista, mutta viime viikon jaksossa minua erityisesti ihmetytti kuparinen kahvipannu. Miksi ihmiset käyvät maksamassa kuparisesta kahvipannusta Hirvaskankaan huutokauppakeisarille yli 200 euroa, vaikka samanlaisia pannuja saa mistä tahansa vanhoja tavaroita myyvistä paikoista parilla kympillä? Samalla mieleen muistui uusille lahtelaisille suunnatun kiertoajelun pysähdys Lahden satamassa. Siellä opas kertoi Pro Puun verstaasta, jossa paikalliset puusepät tekevät mittatilaushuonekaluja asiakkaiden toimittamasta puutavarasta. Miksi Lahden satamassa myymäläänsä pitävät puusepät saavat huomattavasti korkeamman hinnan asiakkaan itse tuomasta puutavarasta valmistetuista huonekaluista kuin niistä, joihin puuseppä on hankkinut puutavaran asiakkaan puolesta? Eräs kotona käynyt vieras toi puolestaan mieleen Kaija Juurikkalan sielun muotokuvat ja kysymyksen siitä, miksi Kaijan maalaamat sielun muotokuvat vaihtavat omistajaa 300 euron hintaan, vaikka muotokuvat eivät ole olleet suoranaisesti kuuminta hottia enää useampaan vuosikymmeneen?

Näitä hyvin erilaisia tuotteita yhdistää niihin liittyvät tarinat ja mahdollisuus niiden kertomiseen. Kuparinen kahvipannu muuttuu arvokkaaksi, koska sen hankkimiseen liittyy retki. Retki kohteeseen, jota on silmätty ensin televisiosta ja haaveiltu paikan päällä käymisestä. Kun sitten on viimein päästy matkaan, on päätetty myös ostaa paikan päältä jotakin. Tiedä vaikka samalla pääsisi televisioon. Osana omaa suosikkiohjelmaa. Olisipa siinä tarinaa kerrottavaksi. Siksi kannattaa tehdä kaikkensa – vaikka rahaa sijoittamalla – tullakseen osaksi tarinaa, jota voi itse kertoa.

coffee-1220263_1280

Pro puun puusepät tekevät huonekaluja asiakkaan toimittamasta puutavarasta siksi, että sillä tavoin kotipihan puun tarina jatkaa elämäänsä, vaikka puuhun ei nivelten puolesta enää pystyisikään kiipeämään. Jos pihalla uskollisesti lapsuuden seikkailuissa mukana ollut puuystävä voi muuttaa muotonsa pöydäksi, mahdollistaa se samalla tarinoiden kulkemisen mukana. Samalla uudet tarinat voivat kietoutua vanhojen lomaan. Siksi asiakas on valmis maksamaan pöydästään aavistuksen enemmän kuin vastaavasta lopputuloksesta, jonka materiaalit puuseppä on asiakkaalle valmiiksi valinnut.

kuva: Pro Puu ry

Sielun muotokuvaa ei ole vielä aivan jokaisen pirtin seinällä, vaikka Juurikkala on niitä melkoisen määrän ehtinyt maalaamaan. Sielun muotokuvaa maalatessaan Kaija kyllä katsoo malliaan kuin perinteisempää maalausta tehdessään. Poskipäiden ja silmien värin sijaan kankaalle tallentuu kuitenkin kuvajainen mallin sielusta. Maalattavan ei ole pakko lunastaa lopputulosta itselleen, mutta yllättävän usea sielu löytää kuitenkin paikkansa mallinsa kodin seinältä. Varsin moni on siis sitä mieltä, että teos esittää hyvin kohdettansa. Kuinka mainio tarinanlähde seinällä riippuva sielu voikaan haltijalleen olla?

kuva: Mari Waegelein
kuva: Mari Waegelein

Nämä kolme tuotetta kuvaavat erilaisia tapoja hyödyntää tarinan voimaa osana palvelun arvon muodostusta. Ilman tarinan tarjoamia mahdollisuuksia, niiden arvo olisi huomattavasti pienempi. Tarinaa arvon muodostajana ei siis kannata väheksyä palvelun kehittämisessä. Millaista tarinaa sinun asiakkaasi pääsevät kertomaan?

Tervetuloa!

Tässä blogissa tutkitaan hyvää palvelua. Netti on erämaa, jossa esiin nousevat surkeat palvelukokemukset ja epäonnistuneet palveluntarjoajat. Niiden sijasta nyt keskitytään hyvän palvelun löytämiseen – etsitään palvelukeidasta erämaasta. Samalla pohditaan tunnusmerkkejä ja elementtejä, joista hyvä palvelu muodostuu. Tervetuloa matkalle mukaan.